Eduskuntavaaleista 2019 on hyvää vauhtia tulossa koulutusvaalit. Tällainen henki tuntui vallitsevan opetus- ja kasvatusalan messuilla Educassa, jossa kasvatuspoliittiset kysymykset olivat vahvasti esillä niin paneelikeskusteluissa kuin messuvieraiden turinatuokioissakin. Viesti kentältä on selvä: leikkauspolitiikka on hylättävä ja alettava panostamaan koulutukseen. Koulutusmyönteisyyttä tarvitaan poliittisen päätöksenteon joka tasolla, jotta kunnianhimoiset odotukset suomalaisesta koulusta Euroopan ja maailman parhaana voidaan lunastaa – edes sinne päin.
Koulutuksen yhteiskunnallinen merkittävyys on kiistaton. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt hallitusta toteuttamasta kiistanalaista politiikkaansa, joka on tyrmistyttänyt ei ainoastaan opettajia ja opiskelijoita, mutta myös akateemisesti monenkirjavaa joukkoa tutkijoita ja asiantuntijoita. Seuraavissa vaaleissa ole varaa enää mennä höplään. Tässä on vasemmistoliitolla myös oivallinen iskun paikka.
Kunnissa tilanne vaihtelee. On kuntia, jotka satsaavat koulutukseen, rakentavat uusia kouluja ja kehittävät, mutta myös kuntia, joissa opetushenkilöstöä uhataan lomautuksilla, paisutetaan ryhmäkokoja ja kärvistellään terveyttä vaarantavissa tiloissa. Eriarvoisuus kuntien välillä on kasvanut ja uhkaa kasvaa edelleen. Kasvukeskusten ja niiden kehyskuntien on tulevaisuudessakin helpompi hengittää kuin muuttotappio- tai kriisikuntien. Heikoista talousnäkymistä huolimatta moni kunta on ymmärtänyt jättää isommat koulutusleikkaukset tekemättä, mikä viestii myös sitoutumisesta lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimiseen. Siitä heille pisteet, vaikka päätökset ovatkin voineet merkitä kipuja muilla kunnan palvelusektoreilla.
Rahoituksen lisäämisen ohella kuntiin tarvitaan tarkempaa toiminnan ja päätösten seurausten monitorointia ja arviointia. Tähän kunnat voivat itsekin tarttua laatimalla koulutuspoliittisia ohjelmiaan, jotka lisäävät avoimuutta myös kuntalaisten suuntaan. Kuntapoliitikoilla on myös omilla tonteillaan hyvä tilaisuus edistää opetuksen ja kasvatuksen laaduntarkkailun edellytyksiä tekemällä esimerkiksi valtuustoaloitteita.
Vuodesta 2018 tulee mielenkiintoinen puolueiden alkaessa sorvaamaan eduskuntavaaliohjelmiaan. On odotettavaa, että nykyiset hallituspuolueet haluavat vähätellä koulutukselle aikaansaamaansa vahinkoa ja siirtää keskustelun painopistettä toisaalle. Siksi lähimuistin onkin syytä toimia. Minua hallituksen toimista muistuttaa jokapäivä Facebookissa seinälleni ilmestyvä edellisten vaalien alla annettu koulutuslupaus, joka sittemmin rikottiin. Olkoon siis ohjeeksi ”se, mikä luvataan, myös pidetään”.