Uusi avaukseni blogikirjoittamisen saralla vaatinee jonkinlaisen esipuheen. Uudella avauksellani viittaan siis Kansan Uutisiin ja tähän sen verkkofoorumilla tuoreeltaan avautuneeseen blogiini Ykseydestä moneuteen, jossa tulen käsittelemään monenkirjavia politiikan mutta myös muun elämän teemoja. Vaikutan kuntapolitiikassa valtuutettuna ja työelämässä opettajana. Tulevien tekstien avulla pystynee tekemään tarkempaa analyysiä siitä, millaisen henkilön ajatusten kanssa sinäkin kallisarvoista lukuaikaasi vietät. Sen enempää ei suoria henkilökohtaisia paljastuksia tällä kertaa ole luvassa. Parempi kenties onkin vain pysyä asiassa.
Blogin Ykseydestä moneuteen nimen taustalla on filosofi Herbert Marcusen ajatus yksiulotteisesta ihmisestä, jonka katson tavoittavan jotakin olennaista myös nykyajastamme. Elämänmuotomme valuviat ovat alkaneet uhata jo koko ihmislajin olemassaoloa ja valistuneista yksilöistä nousevaa joukkovoimaa tarvitaan. Yksiulotteisuudesta moniulotteisuuteen toimikoon kehotuksena laajentaa ajatuksellisia ja toiminnallisia horisonttejamme ja kuvatkoon myös itselleni tärkeää ajatusta siitä, että yksillä silmillä emme näe kovinkaan tarkasti, emme lähelle emmekä kauas. Tarvitsemme toisiamme ja yhteisöllisyyden voimaa muuttaaksemme kurssia. Sosiaalisen tarvitsevuuden tunnustamisen ohella yhtä tärkeää on tuntea itsemme, omat rajoitteemme ja mahdollisuutemme sekä oma lajimme ja sen toimintalogiikka ja tyyppiviat.
En ole poliittisesti erityisen kiihkomielinen tai ideologisesti kivettynyt. Haluan uskoa ihmisten hyväntahtoisuuteen ja älylliseen rehellisyyteen, vaikka se monesti osoittautuisikin itsepetokselliseksi. Politiikka on ihmisten välistä monen tekijän mutkistamaa kanssakäymistä. Siksi myös pettymykset ovat väistämättömiä. Periaatteita on kuitenkin politiikassa hyvä olla ja itse asetettuja kiintopisteitä. Niiden tarkoitus on kuitenkin vain auttaa navigoinnissa. Ajattelumme syvät virtaukset ja toimintamme suunnat kun voivat vaihtua moneen kertaan. Aivan kuten tieteessäkin myös politiikassa tulisi asennoitua tarkastelemaan asioita ennakkoluulottomasti, laaja-alaisesti, perustellen, kriittisesti ja virhemahdollisuudet tunnustaen.
Omaa poliittista toimintaani ohjaavat ensisijassa huoli ja ihmisystävällisyys. Huoli pitää sisällään niin eriarvoistumisen ja ilmastonmuutoksen kaltaisia massiivisia globaaleja uhkakuvia kuin paikallisempiakin huolenaiheita. Ihmisystävällisyydessä taas tiivistyy halu välttää vihanpitoa ja rakentaa avointa ja osapuolia kunnioittavaa dialogia. Politiikka on vastakkainasetteluista pöhöttynyt, mutta yhteisiä tarttumapintoja on aina olemassa. Nyt on tilausta sillanrakennustyölle ja niille, jotka ovat valppaita ja valmiita käymään kamppailua elinkelpoisemman, ekologisesti tasapainoisemman ja humaanimman maailman puolesta. Meistä kaikista on tähän tehtävään. Siinä, missä ennen tapasi olla yksi, on pian kaksi ja ennen pitkää useampi. Ykseydestä tulee moneutta, epätodennäköisestä todennäköistä, mahdottomasta mahdollista, muutoksesta totta.