Utopisti on harvoin nimityksenä positiivisesti latautunut, vaikka yhteiskunnallinen kehitys utopismia edellyttäisikin. Utopia yhdistyy mielikuvissa Atlantikseen, Platonin Valtioon tai Thomas Moren 1516 vuonna valmistuneeseen teokseen Utopia, jossa hän hahmotteli ihanteellisen yhteiskunnan periaatteitaan. Nykyisellään utopismi liitetään tiiviisti ennen muuta anarkismin perinteeseen, jossa yhteiskunnalliset instituutiot sellaisina kuin länsimainen ihminen ne ymmärtää nähdään pitkälti tarpeettomina. Utopismille naureskellaan, mutta toisinaan sitä myös pelätään. Mihin tällainen pelko perustuu ja voisiko utopismia oppia avoimen naureskelun sijaan arvostamaan?

Utopioita pelätään, sillä niiden hahmottelun myötä paljastuu tyytymättömyys nykytilaan. Valtaapitävien silmissä kaikki muutos voi merkitä vallan nopeaa tai vähittäistä menetystä. Utopismi onkin muutostoiveikkuuden ja vastarinnan tärkein voimavara. Utopioihin sisältyy kuitenkin paljon väärinymmärryksen riskejä. Ensimmäiseksi on hyvä erottaa, millaisista utopioista puhutaan. On totta, että myös totalitaarisia ja suljettuja yhden totuuden utopioita (, jotka pahimmillaan voivat johtaa poliittiseen sortoon ja terroriin, kyllä) esiintyy, mutta ne on syytä pitää erillään sellaisista sosiaaliseen muutokseen tähtäävistä utopioista, joissa on tilaa ja avoimuutta hengittää, tehdä kokeiluja ja etsiä toimivia vaihtoehtoja. Tällaiset utopiat harvemmin ovat niin valmiina, että ne voisivat suoraan olla toiminnan absoluuttisina päämäärinä; ne voivat korkeintaan viitoittaa suuntaa, mitä kohti meidän tulisi kulkea.

Nykypolitiikkaa sävyttää paniikki, huoli ja syyttely unelmien tavoittelun sijaan. Poliittiset unelmat ovat milloin liian kaukaisia ja abstrakteja, milloin taas muuten epärealistisia. Utopiat ovat kuitenkin kaiken kansalaistoiminnan syvässä ytimessä. Niillä on luova funktio: utopiat antavat mahdollisuuden kokeilla uusia ideoita ja tapoja kuvitteellisissa ja todellisissa tiloissa. Jokainen suuri ja historiallisesti merkittävä yhteiskunnallinen virstanpylväs orjuuden lakkauttamisesta yleiseen oppivelvollisuuteen on joskus ollut utopia.

Näin ajattelee myös Rutger Bregman, jonka teoksista huokuu vahva usko utopioiden tarpeellisuuteen. Bregman osoittaa kirjoissaan, miten yhteiskunnallisesti hurjimmatkin visiot ovat toteutettavissa, jos vain tahtotila on oikea. Lisäksi monet utopioista ovat tieteellisesti tuettuja ja pienimuotoisesti testattavissa, mikä laskee kynnystä laajamittaiseen ja kertarysäyksellä tehtävään yhteiskunnalliseen mullistukseen. Bregmanin kaltaisten ajattelijoiden ja historian suurten keksijöiden ja visionäärien vahvuus on siinä, etteivät he lukkiudu ideologisiin kaavamaisuuksiin, vaan pyrkivät löytämään aidosti tuoreita tulokulmia asioihin ja lähestymään ongelmia pragmaattisella ja ratkaisukeskeisellä otteella – tavoitellen samalla ihmiskunnan hyvän edistämistä.

Bregmanin kirja Utopia for Realists on vastikään suomennettu: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman. Vahva suositus!