Peking 2015 osoittaa selkeästi, millaisessa jälkijunassa suomalainen yleisurheilu huipputasolla laahaa. Täällä Pohjolassa liikunnan laaja-alainen harrastamisen rapautuu hyvää vauhtia. Kilpaileminen aloitetaan jo (esi)kouluiässä ja tiettyyn lajiin keskittyminen on entistä yleisempää. Vanhemmat ”kilpailevat lastensa puolesta”. Iloinen kenttämeininki ja maleskelu tai oleskelu kentän viheriöllä on historiaa.
Silti meillä pitäisi olla kilpaurheilun suhteen maailman parhaat valmennusohjelmat, valmentajat ja myös lääketieteellinen tai tekninen tieto siitä, miten mitalleja napataan. Vaan ei ole. Yhtälö ei toimi.
Jopa ainoassa viime vuosien menestyslajissa eli keihäänheitossa ei enää pärjätä muulle maailmalle. On huikeaa, että Afrikan menestys ulottuu juoksulajien ohella myös kentälle: kenialaisen JULIUS YEGON keihäskulta 92,72 tuloksella puhuu puolestaan – kuten egyptiläisen hopeamitalli. Tero Pitkämäki oli pronssilla, mikä jää ainoaksi Suomen mitalliksi Pekingin kisoista. Tämä alamäki toivottavasti opettaa, opettaa häviämään ja pohtimaan syitä suomalaisen (huippu)urheilun, esim juoksumatkojen rappioon. Kukapa enää viitsisi treenata vuosia ja taivaltaa jopa satoja kilometrejä viikossa kuten aikoinaan Lasse Viren, Lätsä-Pekka, Mikko Ala-Leppilampi, Jouko Kuha, Martti Vainio tai Julma Juha Väätäinen. Huipulle pitää päästä äkkiä, dopingilla elleivät muut keinot riitä.
Syitä mahdollisuuksien menettämiseen on monia. Minusta liikuntaharrastuksen hiipuminen lasten ja nuorten keskuudessa on seurausta myös ”poliittisista” laiminlyönneistä. Vapaaehtoisen ja ilmaisen liikuntaharrastuksen ja sen ohjauksen puutteista. Kouluissa korostuu matemaattis-kielellinen osaaminen, eivät taitoaineet tai liikunta. Vapaa-ajalla pelataan pelejä – tietokoneella. Me vanhemmat ja kasvattajat kannamme tästä oman vastuumme: liikuntakasvatus on aivan olennainen osa lapsen ja nuoren kehitystä paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti. Ihminen on liikkuva jaloillaan seisova eläinkunnan tuote, mitä ei pitäisi unohtaa. Huono kunto kostautuu nykyisin jo keski-iän rankkoina sairaskertomuksina ja työkyvyttäömyytenä. Kun ei ole laajaa harrastuspohjaa, ei voi olla huippujakaan!
Viimeisten tilastojen mukaan esim armeijaan menevien nuorten kunto on romahtanut. Harva jaksaa juosta ns. Cooperin testissä edes 2500 metriä. 1970-luvulla 3000 metrin ylitys ei ollut kummoinen tulos. Siihen pystyi Öisinajattelijakin kevyesti. Siis noin 20 kg sitten…joten syyttävä sormi osoittakoon omaakin keskikehoa!
Öisinajattelija