Talviloma-aika käynnistyi Helsingissä mukavassa pakkassäässä. Pitkästä aikaa silmiä hivelevä aurinko sai ihmiset liikkeelle ja hymyn kasvoille. Vaikka ulkona olikin kylmä, lintujen ponnekas laulu antoi jo lupauksen keväästä ja lämmöstä. Kaupungilla kokoonnuttiin parinakin päivänä puolustamaan ihmisoikeuksia ja muistelemaan myös heitä, jotka olivat ne menettäneet. Sitten tilan veivät natsit ja äärioikeistohäiriköt.
Helsingin Narinkkatorille oli ilmoitettu lauantaina afgaanien pakkopalautuksia vastustava mielenilmaus. Rauhanomainen tapahtuma sai kuitenkin odottamattoman käänteen, kun Helsingin poliisi salli Marco de Witin johtaman häirikköporukan tunkeutua samaan tilaan äänentoistolaitteiden kanssa. Paikalla vastustettiin siis afgaanien pakkopalautuksia, sekä afgaanien pakkopalautuksia vastustavia. Kansallismielisiksi itsensä luonnehtineet häiriköt kutsuivat kovaäänisten kautta vastustamiaan ihmisiä terroristeiksi. Helsingin poliisin mukaan tämä oli tasapuolista, eikä se ota kantaa kenenkään mielipiteisiin.
Seuraavana päivänä sama toistui: Irakilaisten pakkopalautuksia vastustavassa mielenilmauksessa puheenvuoro annettiin jälleen rasistiselle ryhmälle. Poliisin selitys tilanteessa oli tuttu ja turvallinen:
Helsingin poliisi väittää jatkuvasti olevansa tasapuolinen, mutta tekee käytännössä asenteellaan ja toimintatavoillaan puhdasta politiikkaa. Tilanne, jossa vastustetaan jotakin asiaa ja toisaalta asian vastustajia, ei ole tasapuolinen. Mielenilmaukset pakkopalautuksia vastaan on kohdistettu maamme hallitusta kohtaan; afgaanit, irakilaiset ja heidän tukijansa eivät kokoonnu vastustamaan ”kansallismielisiä” ryhmiä. Toiminnallaan poliisi luo jatkuvasti kuvan kahdesta vastapuolesta, joita ei todellisuudessa ole: On asiallisesti käyttäytyvä ryhmä joka käyttää oikeuttaan mielenilmaisuun ja rasistista kuraa suoltava porukka, jonka tarkoitus on vain sabotoida ensin mainittua ryhmää. Tekemällä asetelmasta tasapuolisen ja asettumalla itse rakentamiensa vastapuolten väliin, poliisi ottaa vahvasti kantaa siihen, kenellä on oikeasti puheoikeus tässä maassa.
Helsingin poliisi sanoo tekevänsä aina tilannearvion ns. mielenosoitus kerrallaan. Se on kuitenkin toistuvasti vedonnut siihen, että erilaisilla vastamielenosoituksilla tulisi olla ”näköyhteys” mielenosoituksen kohteeseen. Otan tässä nyt taas puheeksi mm. Ei natseja Helsinkiin -mielenosoitukset, joita on jo kahtena vuotena peräkkäin kierrätetty kaupungilla niin, että näköyhteys vastustettaviin natsijärjestön tapahtumiin ei ole toteutunut. Pakkopalautuksia vastustavien mielenosoitusten kohteet, eli hallitus ja maahanmuutoviranomaiset, ovat myös toistuvasti jääneet näköyhteyden ulkopuolelle. Mutta kun on ollut kyse rasististen häirikköporukoiden oikeuksista, mikään ei ole ollut pyhää: Viime keväänä poliisi päästi Marco de Witin äänentoistolaitteineen helsinkiläisen koulun viereen kutsumaan lapsia terroristeiksi ja maahantunkeutujiksi. Paikan päällä poliisi kiitteli häiriköitä siitä, että tapahtuma sujui rauhallisesti.
Näyttää siltä, että Helsingin poliisilla ei ole yhtenäistä linjaa mielenilmausten järjestämisen suhteen. Tapauskohtainen tilannearvio antaa yksittäiselle poliisille mahdollisuuden harkintaan, mutta myös pelokkaaseen perääntymiseen ja pienimmän riesan valitsemiseen, jota näkee valitettavan usein Marco de Witin itse kuvaamilla striimeillä tapahtumapaikoilta. Poliisin poukkoileva tilannetaju voi herättää myös epäilyn jonkinlaisesta tahtojen taistelusta Helsingin poliisissa; kun tietää perussuomalaisen ajatusmaailman keskivertoa suuremman kannatuksen poliisivoimien sisällä, ei ole helppo sulkea pois epämiellyttävää ajatusta, että yksittäisen poliisin aatteellisesti värittynyt tilannearvio saattaa johtaa pakkopalautusta vastustavan mielenosoituksen peittymiseen rasistisen äänimaton alle.
Niin ja ne natsit. Ne postasivat taas Elielinaukiolla. Tällä kertaa ketään ei tapettu, mutta yhden ihmisen kerrotaan joutuneen pahoinpidellyksi. Tapauksen selvittäminen on edelleen kesken, mutta jos pahoinpitely todella tapahtui niin kuin sosiaalisessa mediassa on kerrottu, poliisilla on selityksen paikka. Taas kerran.
Auringon lisäksi valoa viikonloppuun toi Paavo Arhinmäki. Hän näytti, millaista dialogia äärioikeistolaisen häirikön kanssa kannattaa käydä. Otetaan tämä tavaksi, ihan jokainen.