Kansalaisen usko viranomaisiin on usein koetuksella. Verottajan haukkuminen on lähes kansalaisvelvollisuus, puhumattakaan kaiken maailman aluehallintovirastojen ja elinkeinoasiamiesten paheksumisesta. Poliisi sakottaa yleensä aina väärin ja väärässä paikassa. Ja Kela se vasta ihmistä väärin ymmärtääkin. Ja sosiaaliviranomaiset. Ja kaikki ne muutkin jotka minua vastaan rikkovat, tekemällä itselleni epäedullisia päätöksiä. Ja tämä on aivan oikein. Viranomaiset käyttävät julkista valtaa ja valtaa tulee aina valvoa sekä epäillä. Sellainen yhteiskunta, jossa ei kritisoida viranomaisia, on totalitaristinen.
Edellinen postaukseni hoitajien pakkorokotuksien vastaisesta kampanjasta herätti runsaasti mielenkiintoa ja kommentteja. Kiittävän palautteen lisäksi sain myös kysymyksiä siitä, miksi hoitajat ovat niin itsekkäitä, eivätkä välitä potilasturvallisuudesta. Vastailin kysymyksiin vain omasta puolestani, en #minäpäätänitse -kampanjan nimissä, johon en ole tuenilmaisua lukuunottamatta kytköksissä. Kerroin, että luottamukseni päätöksentekijöihin ja viranomaisiin ei ole ainakaan vahvistunut Juha Sipilän hallituksen aikana. Hallituksen käyttämä uusiokieli on ollut häpeilemättömyydessään niin jäätävää, että valitettavasti pakkorokotuksien perusteena käytetty potilasturvallisuus ei uppoa minuun aivan helpolla.
Vuosittaisilla influenssarokotuksilla on kansantaloudellinen arvo. Sellaisina vuosina, jolloin rokote sattuu tehoamaan liikkeellä olevaan viruskantaan, rokote säästää pitkän pennin hoitajien sairauspoissaolojen ja hoidettavien vähentyessä. Hyötyjinä on julkisen sektorin lisäksi myös yhä suurempaa alaa terveydenhuollosta valtaava yksityinen sektori. Kun hallitus joka on yksityistämässä keskeisiä yhteiskunnan toimintoja, sekä heikentämässä työehtoja elinkeinoelämän eduksi, perustelee ihmisen henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaavaa lakimuutosta potilasturvallisuudella, en osaa suhtautua siihen hyväksyvästi nyökkäillen. Nyt kun pää on avattu, tullaanko vielä näkemään amfetamiinin pakkopiikityksiä ahkerien duunareiden työtehon ja tuottavuuden parantamiseksi?
Vuodenvaihteessa astui voimaan terveydenhuollon asiantuntijoiden vastustama uusi alkoholilaki, jonka myötä yhä vahvempien alkoholiannosten saatavuutta lisättiin. Asiantuntijat osasivat jo suoraan laskea, kuinka paljon uusi laki tulee lisäämään alkoholihaittoja. THL arvioi, että uusi laki tulee aiheuttamaan vuosittain 150 alkoholikuolemaa lisää, entisten n. 1500 lisäksi. Lain takia jouduttiin lisäämään myös poliisien resursseja. Lain säätämisen yhteydessä, kuten myös sote-uudistuksesta puhuttaessa, on sivuutettu kokonaan yksilöille laista koituvat haitat. Tässä tulee väistämättä tunne, että kun toisella kädellä näytettäisiin kannettavan huolta väestön hyvinvoinnista, että jokainen elämä on arvokas, niin toisella kädellä annetaan viikatteen heilua. Kummankin käden touhuja kuitenkin yhdistää yksi asia: Se, että joku käärii toiminnasta massit.
Hoitajien pakkorokotuksia vastustavaa kampanjaa paheksutaan siitä, etteivät siihen osallistujat luota viranomaisiin ja tutkittuun tietoon. Tässä asiassa viranomaiset näyttäisivät olevan joidenkin ihmisten mielestä erehtymättömiä. Kansalaisella on tapana arvottaa viranomaisten toimien oikeutus sen mukaan, kuinka ne vaikuttavat omaan elämään. Yhtäällä viranomaiset ovat korruptoituneita kumileimasimia ja toisaalla vilpittömästi juuri sinun asiallasi. Vähän samalla tavalla kuin hallitusta ja kaikkea julkista valtaa paheksuvien äärioikeistolaisten mielestä kaikki on väärin, paitsi silloin kun poliisi harjoittaa etnistä profilointia ja pakkopalauttaa lapsia sotatoimialueille.
Silloin kun loukataan ihmisten perusoikeuksia, pitäisi perusteet tällaisille toimille olla väkevät. Hoitajien vuosittaisten pakkorokotusten kanssa näin ei kuitenkaan ole. Potilasturvallisuus ei edellytä esimerkiksi avoterveydenhuollossa asioivien, kotonaan asuvien ja julkisilla paikoilla normaalisti liikkuvien kansalaisten kohtaamista influenssarokotettuna. Tällaisissa tapauksissa influenssatartunnan saamisen mahdollisuus aseptiikasta huolehtivalta hoitajalta on huomattavasti pienempi kuin sen tarttuminen vaikkapa kauppakeskuksista tai julkisista liikennevälineistä. Voi olla, että hoitajan olisi järkevää ottaa rokote oman itsensä kannalta, mutta hänellä pitäisi olla mahdollisuus päättää asiasta itse.
Lääkärilehden artikkelin mukaan influenssarokotekattavuus 65-vuotta täyttäneiden kohdalla on Suomessa n. 37-47 prosenttia. Työikäisten kohdalla en löytänyt tällaista rekisteriä, mutta väittäisin alle 65 -vuotiaiden aikuisten rokotekattavuuden jäävän melko alhaiseksi, sillä pikkulastenkin osalta arviot liikkuvat 13-32 prosentin välillä. Koska rokotekattavuus ei ole kovin laaja, riskiryhmiin kuuluvia suojaa parhaiten riskiryhmiin kuuluvien rokottaminen. Riskiryhmiin kuuluvat saavat rokotteensa myös ilmaiseksi, joten rokotteen esteenä on vain rokotettavan oma tahto. Influenssarokotekattavuutta arvioitaessa voisi helposti väittää, että valtaosa suomalaisista on rokotekriittisiä.
Samaisen Lääkärilehden artikkelin mukaan nykytiedon valossa voidaan ehkäistä yhden pitkäaikaissairaan, laitoshoidossa olevan potilaan kuolema 6000-32000 rokotettua terveydenhuollon työntekijää kohden. Pikaisesti laskettuna koko terveydenhuollon henkilöstön rokottamisella säästetään joitakin kymmeniä ihmishenkiä vuodessa. Vertailtaessa tätä lukua esimerkiksi alkoholikuolemien lisääntymiseen, on kohtuullista kyseenalaistaa päättäjien pakkorokotusten perusteena käyttämä huoli väestön turvallisuudesta.
Tässä kohtaa on taas jälleen syytä todeta, että en ole rokotusvastainen. Olen rokottanut itseni ja lapseni. Olen myös ottanut influenssarokotteen silloin, kun se on työn suhteen ollut perusteltua. En usko, että kaikki viranomaiset tai poliitikot tekevät huonoja päätöksiä, mutta jokaista päätöstä on oikeus epäillä ja kyseenalaistaa; jokainen poliitikon päätös on poliittinen ja mitä enemmän sitä perustellaan yleisellä edulla, sitä enemmän asiaa on syytä kyseenalaistaa. Pakolliset influenssarokotteet ovat jakaneet hoitajien ammattikuntaa, eivätkä todellakaan edistä alan houkuttelevuutta. Se on todellinen riskitekijä potilasturvallisuudelle jo nyt ja enenevässä määrin myös tulevaisuudessa. Lisäksi hallitus on tekemässä terveydenhuoltomme suhteen hypyn tuntemattomaan ja se asettaa meidät kaikki huomattavasti vakavampaan vaaraan kuin hiukan tavallista ärhäkämpi flunssa.