Tämän blogin perusajatukseksi vaikuttaa valikoituneen se, että kommentoin ns. valtamediassa tai muualla blogimaailmassa esiintyviä huonoja kirjoituksia. Olkoon sitten niin.
Tällä kertaa kiikariin on valikoitunut Yrjö Rautio. Yrjö Rautio on esimerkki kirjoittajasta, joka osaa taitavasti sen, että sama kirjoitus hieman muuteltuna saadaan julkaistua merkittävässä lehdessä kerta toisensa jälkeen ja joka kerta samat ihmiset jakavat sen saatesanoilla, että taas Rautio (tai muu kirjoittaja) on sanonut ”oivaltavasti” tai ”viisaasti”. Esimerkiksi Loka Laitiselta tämä kierrätysoperaatio onnistuu nykyisin huomattavasti huonommin.
Raution jatkuvasti kierrättämä teesi on monen muunkin ”omaperäisen ajattelijan” nykyisin jakama: vasemmistosta ja oikeistosta ei kannata enää puhua, nykyisin poliittinen jakolinja on Rautio itse ja kaikki ne, joista Rautio ei pidä, jotka oikeastaan ovat ihan samaa leiriä. Selväksi on käynyt kerta toisensa jälkeen, että Rautio ei pidä vasemmistosta sen paremmin kuin oikeistopopulisteista. Rautiolla itsellään on tunnetusti tausta SKDL:ssä ja Kansan Uutisissa, ja tämä tuntuu tekevän jonkinlaista jatkuvaa isänmurhaa – jossa tosin isä on vaihtunut kuolleeseen hevoseen ja murha hakkaamiseen.
Tässä kirjoituksessa Rautio itse asiassa pukee kantavan teesinsä harvinaisen suoriin sanoihin. Sosialismia ei enää ole, luokkasotaa ei enää ole, tärkein poliittinen jakolinja on niiden välillä jotka kannattavat Trumpia ja Putinia ja jotka eivät. Se tosin jää hieman hakuseen, ketkä tässä sitten ovat niitä, jotka kannattavat Trumpia tai Putinia. Rautio tarjoaa esimerkiksi Putinin kannattajista ”ne vasemmistolaiset, joiden kello pysähtyi ikuisiksi ajoiksi 25.12.1991, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta.”
Jos tarkastelemme tämän blogin artikkelikuvassa olevaa taulukkoa, näitä on Vasemmistoliiton kannattajista 7 prosenttia. Usein puhutaan olkiukoista, ja koska 7 prosenttia on 7 prosenttia, ei tätä voi sanoa varsinaisesti olkiukoksi – olkiukko viittaisi asiaan, joka on kokonaan keksitty. Olkiukon rinnalle voisi ottaa kuitenkin uuden termin ”risu-ukko” – viitataan asiaan tai ryhmään joka on olemassa mutta niin vähäpätöinen, että yhtä hyvin voisi olla olematta. ”Putinia tukevat vasemmistolaiset” olisi tässä suorastaan klassinen esimerkki tällaisesta risu-ukosta, eikä risu ole ukolle kovin paljon olkea vahvempi materiaali. Trumpin kannattajia on vielä vähemmän.
Artikkelikuvan kannatusprosentit jättävät muutenkin hieman hakuseen sen, mikä tämä Raution uusi jakolinja oikein on on. Trumpia ja Putinia käsitellään hieman kuin he olisivat kuitenkin vasemmistolaisia (mihin Enbuske aiemmin kommentoimassani blogissa viittasi toisesta näkökulmasta), mutta Rautio sitten kuitenkin toteaa, että oikeistolaisetkin poliitikot voivat harjoittaa elvytystä. Myöskään se, että jossain vailtiossa suurimittainen resurssintuotanto jätetään valtionyhtiölle, kuten Venäjällä, ei muuten myöskään ole itsestäänselvästi vasemmistolainen asia – Pinochetkin, jota tuskin kukaan voi kutsua vasemmistolaiseksi, jätti uransa alkupuolen yksityistämishuumassa Chilen kuparituotannon valtion haltuun.
Onko jakolinja perussuomalaisten ja kaikkien muiden välillä? Perussuomalaiset ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän onnellisesti hallituksessa kahden muun puolueen kanssa, joista toinen edustaa Suomessa selkeästi liberaalia oikeistoa ja toisessakin liberaali oikeisto on merkittävässä asemassa. Mahdollisesti tätä muuttaisi Halla-ahon valinta puolueen puheenjohtajaksi – mutta Halla-aho on jatkuvasti kritisoinut oman puolueensa muita maahanmuuttokriittisiä toimijoita nimenomaan liiasta Putin-myönteisyydestä.
Toisaalta, Suomessa liberaalin oikeistolaisuuden yksi pääpiirre – ja Rautionkin kannattama asia – olisi maan Nato-jäsenyys, joka nimenomaan tässä tilanteessa veisi meidät leiriin, jonka johtavaa valtiota johtaa Trump (joka on jatkuvasti ilmaissut myös halunsa asettaa Naton turvatakuiden ehdoksi sen, että se alkaa entistä enemmän toimia Yhdysvaltojen ja täten siis Trumpin politiikan välikappaleena.) Pakostakin joutuu miettimään, kuka tässä on se, joka on jäänyt vuoteen 1991 ja kuka on havainnut, että elämme vuotta 2017.