On ilmoja pidellyt. Varmasti kaikille on selvää, että kesä on poikkeuksellisen kuuma, viimeistään siinä vaiheessa kun Ruotsi on tulessa. Tämän pitäisi herätellä siihen, että kyse ei ole satunnaisista seksihelteistä vaan ilmastonmuutoksesta. Kuumuus tulee olemaan vieraanamme vielä monena tulevana vuotena.
Jos näin, siitä seuraa hyvä mahdollisuus, että vieraanamme tulee olemaan myös nälkä maailmanlaajuisen ruoantuotannon kärsiessä. Näin sanoo Ylen artikkeli. Olen jo nähnyt huutelua siitä, että kyseessä on pelkkä kepupropaganda. Jos näin on, kertoo se Kepun poikkeuksellisesta mediavallasta – maatalouskriisistä kun ovat uutisoineet myös mm. Guardian ja Independent. Vaikka näitäkään ei olisi, pelkkä logiikka kertoo, että jos ilmastonmuutos on totta, se tulee myös johtamaan siihen, mitä artikkeli sanoo. Jos haluamme että jokainen suomalainen saa päivittäisen leipänsä jatkossakin, tarvitsemme aktiivista maatalouspolitiikkaa.
Täyteen omavaraisuuteen ei pohjoisilla leveysasteilla päästä; kyse on siitä, miten paljon joudutaan turvautumaan ulkomaiseen ruokaan, jonka saatavuuden kanssa voi olla niin ja näin. Sitten kun vaikutukset alkavat kunnolla iskeä, ulkomaiset ruoanviejämaatkin voivat aivan hyvin iskeä päälle vientitullit estääkseen levottomuudet, joita syntyy kun omat kansalaiset kiristävät vyötään viljavuorien vyöryessä vientiin, ja ei tarvitse varmaan kovinkaan paljon miettiä miten esimerkiksi Venäjä tai Yhdysvallat voisivat käyttää ruokatuotantoaan ulkopolitiikan välineenä.
Vasemmistoliiton, kuten kaikkien puolueiden, tulee ottaa ilmastonmuutoskysymys agendalle entistä kiireisemmin. Tämä vaatii sekä sitä, että toimimme kaikin keinoin ilmastonmuutosta hillitäksemme että sitä, että hyväksymme, että kaikista toimista huolimatta se tulee aiheuttamaan lisääntyvässä määrin vaikutuksia, joihin pitää vastata. Nämä kaksi lähestymistapaa palvelevat toisiaan. Jos poliittinen toimija sanoo jatkuvasti, että ilmastonmuutos on uhka, mutta tämän muu poliittinen toiminta ei vaikuta siltä, että tämä tosiaan uskoo ilmastonmuutoksen olevan konkreettisesti uhkaava asia, tätä ei tulla ottamaan vakavasti.
Osa suomalaisista poliittisista toimijoista hakee populistisia pisteitä vetoamalla kaupunkilaisten etuihin ja kepuvihaan vaatimalla kaupunkikeskeistä aluepolitiikkaa ja esim. maataloustukien alasajoa. Toinen puoli vastaa tähän tekemällä identiteettipolitiikkaa susien tai mantelimaitojen ympärillä. Vasemmistoliitto ei tähän syyllisty, mutta meidän roolimme pitäisi juuri olla tämän turhan vastakkainasettelun purkaminen. Suomella ei ole siihen yksinkertaisesti varaa.