Katseltuani tarpeeksi erilaisia kannanottoja siitä, miten kuntavaalit eivät ole enää sote-vaalit (esimerkiksi tämä Satakunnan kansan pääkirjoitus), ajattelin ensin kirjoittaa tämän kirjoituksen otsikolla ”Kuntavaalit ovat myös sote-vaalit”, mutta huomasin sitten että Helsingin Vasemmiston valtuutettu Dan Koivulaakso oli jo blogannut kuukausi sitten samasta teemasta. Ei sitten auttanut kuin pistää otsikossa yhdellä paremmaksi.

Syytä tällä otsikolla kirjoittamiseen on silti muitakin. Ensimmäinen niistä on Satakunnan kansan pääkirjoituksessakin esiintyvä oletus, että sote- ja maakuntauudistus on nyt taputeltu kasaan. Ei ole. Dan kirjoittaa:

Toinen tärkeä asia on se, että hallituksen niin sanottu valinnanvapausmalli – eli terveysbisneksen yksityistämishanke – on vielä täysin kesken. Itse lähden siitä, että hallituksen esitys voidaan kaataa ja pitää kaataa. Näin tapahtuessa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tietysti mitä suuremmissa määrin kuntien asia myös tulevaisuudessa. Jos, ja toivottavasti kun hallituksen esitys kaatuu on vielä täysin epäselvää millä aikavälillä maakuntavaalit ylipäätänsä ehditään järjestää.

Sote- ja maakuntauudistuksesta nyt hallituksessa sovittu, on kuitenkin jo sellaisenaankin niin monta aukkoa ja kysymystä jättävä paketti, että vaikka se saataisiin puskettua sellaisenaan läpi, kysymyksiä jää auki. Miten uskotaan, että rahoitus saadaan hoidettua niin, että maakuntien todellinen itsehallinto toteutuu, jos maakuntaveroa ei toteuteta – ja jos oletetaan, että se jossain vaiheessa tule, millainen se on? Miten hoidetaan sosiaalipalvelujen integraatio esimerkiksi koulutuslaitoksen kanssa? Nämä ovat vain muutama niistä asioista, joista päättäminen jää myöhemmäksi tehtäväksi. Myös kunnat voivat vaikuttaa tähän prosessiin.

Ylipäätään, vaikka soteuudistus tehtäisiin paperilla miten hienoksi, käytännössä hienoinkaan sotestrategia ei tule selviämään kosketusta taistelutilanteen kanssa. Erilaisia mahdollisia ongelmakohtia tulee olemaan lukuisia ja – taaskin – sitten kun konfliktitilanteita eri järjestäjätahojen välillä, soterakennelman ja perustuslain välillä jne. aletaan setviä, kunnat tulevat olemaan oleellisessa roolissa.

Toki on täysin mahdollista ellei jopa todennäköistä, että sote tulee – taas kerran – kaatumaan hallituksen syliin. Olisi toivottavaa, että ainakin kokoomuksen härkäpäisesti ajama ”valinnanvapaus”, eli pakkoyhtiöittäminen ja ideologinen ulkoistaminen, kaatuisi. Tähänkin tulee vaikuttamaan se, päättävätkö kansalaiset nostaa valtaan kuntavaltuustot, jotka pystyvät kuntakapinaan. Ei tule unohtaa missä roolissa kunnat olivat Kataisen-Stubbin hallituksen aikaisen työryhmän esittämän, kuntaliitoksiin perustuneen mallin kaatamisessa.

Päteekö sama nytkin? Kuten Vasemmistoliitto on moneen kertaan sanonut, maakunnat tarjoavat hyvän pohjan tulevaisuuden sotelle – mutta hallituksen linjaksi päätynyt pakkoyhtiöittäminen ja veronmaksajien rahan lappaminen yksityiseen voitontavoitteluun ei, saati sitten uudistukseen liittyvät säästöoletukset, jotka tällä mallilla mitä todennäköisimmin tulevat tositilanteessa johtamaan mittaviin leikkauksiin.

Summa summarum: kun ihmiset menevät näissä kunnallisvaltuustoissa äänestämään kuntapäättäjät valtaan, mitä suurimmalla todennäköisyydellä he äänestävät valtuustoihin juuri ne henkilöt, joista soten käytännön toteutuminen riippuu – tai johon nyt suunnitellun uudistuksen haitallisimmat puolet kaatuvat. Tämä on tilaisuus, jota ei ainakaan kannata jättää käyttämättä.