Viime viikolla puhuttiin siitä, mitä se tarkoittaa, että vihreät ovat nykyisin gallupeissa toiseksi suurin puolue. Mm. Suomen Kuvalehti kirjoitti vihreiden halukkuudesta hallitukseen kokoomuksen kanssa, ja Li Andersson kommentoi aihetta Twitterissä, johtaen Touko Aallon vastareaktioon.

Itse pitäisin selvänä, että jos vaalitulos vastaa suunnilleen sitä, miltä gallupit nyt näyttävät, kokoomus ja vihreät muodostavat yhdessä hallituksen rungon ja tulevat todennäköisesti suhteellisen hyvin toimeen. Muut puolueet pääsevät sitten kilpailemaan kuka mahtuu näiden kanssa hallitukseen parhaiten. Ennen nykyhallitusta kuitenkin oli 20 vuoden kausi, jolloin puolueet menivät hallituksen tai oppositioon, yleensä hallitukseen, synkronisesti, ts. kummatkin olivat joko hallituksessa tai oppositiossa yhtä aikaa.

Myös ainakin Tampereella ja Helsingissä yhteistyö on toiminut hyvin. Osasyy voi olla se, että suuri osa kokoomuksen ja vihreiden kannattajajoukoista on samaa joukkoa – urbaania koulutettua keskiluokkaa. Toki tämä aiheuttaa myös kitkaa samoista äänistä kamppaillessa. Toisaalta, kitkaa on myös esimerkiksi keskustaan ja demareihin, kokoomuksella on historiallisista syistä ja vihreillä siksi että oikeastaan se välillä ottaa keskustan ja välillä demareiden historiallisen aseman suomalaisessa yhteiskunnassa, paitsi ilman maaseutua ja ay-liikettä.

Näiden sijaan kumpikin puolue uskoo pohjimmiltaan EU:hun, jonkin sortin liberalismiin (painopiste-ero onko se enemmän markkina- vai arvoliberalismia) ja kapitalistiseen hyvinvointivaltioon (painopiste-ero, onko se enemmän ’kapitalistiseen’ vai ’hyvinvointivaltioon’.) Talouselämä-lehdessä Erkka Railo luokitteli vihreät oikeistoon, mikä kirvoitti vihreiltä myös kitkeriä kommetteja, mutta oikeammin sitä voisi pitää sosiaaliliberaalina puolueena, joka tuntee tiettyä lukkarinrakkautta myös markkinaliberalismia kohtaan. Markkinaliberalismi taas muodostaa vain yhden osan suomalaista oikeistolaisuutta.

Lopuksi voisi todeta, että yllättävää tässä on vain se, että tämä on joillekin yllättävää. Asioiden esiin tuominen on lähinnä johtanut kommentteihin että siinä taas vasurit vihreitä haukkuvat, vaikka tämä pohjautuu lähinnä vihreiden omiin tekoihin ja sanoihin. On kiinnostavaa, miten eri tavalla jotain asiaa voidaan tulkita kun joku puolueen X ihminen sanoo itse asian Y ja kun toisen puolueen Z ihminen sanoo että kyllä, puolueen X ihminen tosiaan sanoi asian Y, tai yrittää tulkita mitä tässä olisi takana.