Siirrymme tämänkertaisessa blogitekstissä vuosikymmeniä taaksepäin ajanjaksolle, jota leimasi saapasmaassa diktaattori Benito Mussoliinin valta. Italialainen fasistinen diktatuuri läpivalaisi koko yhteiskuntaa ja jalkapallo ei tehnyt poikkeusta kuviossa. Italialaisten fasistien päämääränä oli luoda vahva kansallisvaltio, jossa moniarvoisuudelle ei ollut tilaa. Fasistien pyrkimyksenä oli rakentaa kaupunkeihin suuria, voitokkaita ja vahvoja jalkapalloseuroja, jolloin pienempiä paikallisia seuroja yhdistettin. Näin saivat alkunsa muun muassa firenzeläinen Fiorentina ja etelän ylpeys S.S.C. Napoli. Kaikkein mielenkiintoisin on kuitenkin milanolaisen Associazione Sportiva Ambrosianan ja sen legendaarisen pelimiehen ja naistenkaataja Il Peppinon tarina.
Abrosiana perustettiin vuonna 1928 yhdistämällä kaksi milanolaista seuraa. Ensimmäinen seuroista oli vuonna 1908 perustettu Fc Internazionale, joka oli vuosisadan alkupuolella synnytetty protestina sille, että ulkomaalaiset pelaajat eivät olleet kutsuttuja paikkakunnan ensimmäisen jalkapalloseuran Ac Milanin miehistöön. Internazionale perusti seuransa toiminnan kansainvälisyyteen ja rajat ylittävään veljeyteen. Tämä ei käynyt luonnollisesti tiukkaa kansallispolitiikkaa ajavalle fasistiselle puolueelle ja oli selvää että Inter oli kahdesta suuremmasta milanolaisesta seurasta se, joka koki liitoksen. Inter yhdistettiin pienemmän vuonna 1905 perustetun Unione Sportiva Milanesen kanssa ja unioni kesti aina fasistisen kauden loppuun Toisen Maailmansodan päättymiseen saakka.
Uuden seuran kotipeliasuna toimi valkoinen paita, jonka etupuolta koristi suuri punainen risti ja tämän keskellä kuva fasistien vitsakimpusta. Vitsakimppu oli Italian fasistisen puolueen tunnus, jonka symbolismi perityi aina Rooman vallan ajalta. Roomassa vitsakimppu symbolisoi virallista auktoriteettia ja rangaistusvaltaa. Punainen risti paidassa perityi Milanon vaakunasta, joka oli 300-luvulla vaikuttaneen milanolaisen pyhimyksen Pyhän Ambrosiuksen tunnus. Myös uuden seuran nimi juontui milanolaisesta pyhimyksestä. Seuran vieraspeliasuina säilyivät Interin sinimustat värit. Ambrosiana pelasi kotiottelunsa aivan Milanon keskustassa yhä tänäkin päivänä sijaitsevalla vuonna 1807 rakennetulla neoklassistisella Arena Civicalla.
Ambrosianan joukkueen pelaajia punavalkoisessa kotiasussaan seuran ensimmäisenä kautena. Kuva: www.wikipedia.it
Nimenvaihdos ja pelipaidan fasistisoiminen eivät olleet seuran kannattajien parissa lopulta kovinkaan kannatusta saaneita innovaatioita. Vuonna 1931 seura muutti nimensä ja uusi seuran nimi, Associazione Sportiva Ambrosiana-Inter, kunnioitti vanhan Interin perinteitä niin paljon, kuin fasistinen diktatuuri antoi periksi. Seuran nähtiin myös yhä useammin käyttävän perinteisiä sinimustia värejä. Ambrosiana voitti historiansa aikana Italian ykkössarjan, eli Scudetton kolme kertaa kausina 1929/30, 1937/38 ja 1939/40 sekä Italian cup-kilpailun kaudella 1938/1939.
Fasismin täyttämien vuosien Ambrosianaa ei pidetty useimpina pelaaminaan kausina ykkössuosikkina sarjassa. Seura kilpaili muiden ajan vahvojen italialaisten seurojen kanssa Scudettosta. Tuon ajan kärkiseuroja olivat muunmuassa torinolaiset Juventus ja Torino Football Club sekä Bologna Football Club 1909. Ambrosianan joukkueessa pelasi kuitenkin yksi valttikortti, mies nimeltään Giuseppe ”Peppino” Meazza. Meazza oli kotoisin Milanosta ja hän eleli lapsuusvuotensa auttaen Ensimmäisessä Maailmansodassa leskeksi jäänyttä äitiään hedelmien myynnissä. Vapaa-ajat poika pelasi paljasjaloin Milanon kaduilla räsyistä kasatulla pallolla. Giuseppe oli poika-aikoinaan Interin paikallisvastustajan Ac Milanin kannattaja, mutta häntä ei huolittu joukkueeseen vedoten 13-vuotiaan nuorukaisen alun alipainoisuuteen. Interin kykyjenetsijät olivat kuitenkin löytäneet paljasjalkaisen Meazzan Milanon kaduilta pelaamasta ja hänet otettiin avosylin joukkueeseen. Nuoren miehen alipainon kerrotaan korjaantuneen syöttämällä hänelle paljon pihviä.
Meazza pelasi vuodesta 1927 ja vuoteen 1947 asti kestäneen uransa parhaat vuodet Interissä ja Ambrosianassa. Hän pelasi rakettimaisen tulokaskauden hankkien samalla itselleen liikanimen ”il Balilla”. Balilla oli Italian fasistisen puolueen nuorisojärjestön nimi, jonka mukaan nuorelle Meazzalle pelipaikkansa menettänyt vanhempi pelitoveri risti uuden tulokkaan paheksuen lastentarhan oppilaiden valtaavan joukkueen. Meazza kuitenkin kiitti ja teki heti ensimmäisessä ottelussaan kaksi maalia paikallisvastustajaa ja myöhemmin toista Ambrosianan muodostanutta Unione Sportiva Milanesea vastaan. Meazza pitää edelleen Italiassa hallussaan tulokaskauden maaliennätystä Serie A:ssa, hän teki huikeat 31 osumaa.
Moni aikalainen on kuvannut Meazzan olleen yksi kaikkien aikojen parhaimmsita pelaajista. Hän teki 20 vuotta kestäneellä peliurallaan 511 kansallisessa ottelussa 314 maalia. Meazzan henkilökohtaista taitoa korosti miehen kyky hallita palloa kikkailemalla vastustajansa pihalle, saksipotkut sekä maalivahteja kauhistuttaneet ”kuoleva lehti” -potkut, jotka niittivät tuhoa. Parhaassa ottelussaan vuonna 1929 Ambrosianan nuijiessa Venetsian joukkueen 10-2, Meazza teki kuusi maalia. Hän menestyi myös maajoukkueen paidassa johdattaen Italian maajoukkueen kapteenina kahteen maailmanmestaruuteen vuosina 1934 ja 1938.
Giuseppe Meazza oli värikäs pelaaja kentällä, mutta vielä värikkäämpi hän oli kenttien ulkopuolella. Pelaajan kerrotaan omanneen vahvan juhlimisen vietin ja vielä vahvemman naistenmiehen maineen. Ambrosianan johto antoi parhaalle pelaajalleen usein anteeksi myöhästymiset harjoituksista miehen pelikykyjen takia. Erään kerran Juventusta vastaan pelatun Scudetton ratkaiseen ottelun alla ”il Peppino” löydettiin kotoaan nukkumasta, josta hänet noudettiin tunti ennen peliä. Mies ei ollut moksiskaan tapahtuneesta ja kertoili suurella äänellä edellisen yön seikkailuistaan. Ambrosiana voitti tuon ottelun Meazzan maaleilla 2-1 ja vei tittelin Juventuksen käsistä.
Giuseppe Meazza oli värikäs pelaaja kentällä ja kentän ulkopuolella. Kuva: www.wikipedia.it
Meazzan ura Ambrosianassa päättyi vuonna 1940 ja Ambrosianan nimi palautui Toisen Maailmansodan jälkeen jälleen Interiksi. Fuusioseuran toinen perustajajäsen Unione Sportiva Milanese lopetti pelinsä lyhyen sodanjälkeisen paluun päätteeksi. Vuonna 1947 uransa lopettaneen ja myös Ac Milanissa myöhemmällä urallaan pelanneen Meazzan kunniaksi Milanon nykyinen stadion San Siro kantaa virallisesti hänen nimeään. Meazza on edelleen Interin kaikkien aikojen paras maalintekijä ja vuonna 2008 seuran täyttäessä 100 vuotta, se pukeutui juhlavuoden kunniaksi Ambrosianan ja Milanon vaakunan valkoiseen paitaan punaisella ristillä, tosin ilman fasistien vitsakimppua.