”Mistä rahat”? ”Ei tuo ole realistista”! ”Täytyy kyetä tekemään vaikeita päätöksiä”! ”Vasemmistoliitto on aina kädet muiden taskuilla!”
Nämä lausahdukset toistuvat jatkuvasti poliittisissa keskusteluissa. Kuitenkin lopulta on kyse juuri tästä: ongelmien selättämisestä ja paremman maailman rakentamisesta. Yhdessä.
Politiikan ydintehtävänä on luoda parempaa yhteiskuntaa kaikille. Ei riitä, että Suomi on vauras maa. On pidettävä huolta siitä, että kaikki saavat osansa siitä vauraudesta. Perimmäinen kysymys ei oikeastaan ole mistä rahat, vaan miten ne rahat jaetaan. Tämä vaatii laskelmia, joita Vasemmistoliitto tekee aina, kun esittää poliittisia avauksia. Samaa huolellisuutta sopisi pyytää myös muilta puolueilta.
Politiikassa tarvitaan utopioita. Sotien jälkeen meillä oli unelma hyvinvointivaltiosta. Määrätietoisella tekemisellä se toteutettiin. Näin suuren muutoksen tehneessä valtiossa mikään hyvinvointia lisäävä tavoite ei ole mahdoton. Kyse on tahdosta. Yksi puolue ei muuta koko yhteiskuntaa, siihen tarvitaan kaikkia.
Kun tehdään kauaskantoisia päätöksiä ja eletään uskollisina hyvinvointitavoitteelle, eivät päätökset ole pääsääntöisesti vaikeita. Ne on perusteltavissa. Vaikeita päätöksistä kuitenkin tekee se, kun tiedetään, että ne eivät pitkällä tähtäimellä kanna.
Hyvä esimerkki tästä on Vaasan kaupungin kipuilu kaupungin talouden tasapainon kanssa. Kuntalaki vaatii meiltä talouden tasapainoa vuoteen 2020 mennessä, mutta vaikka kuinka on säästetty palveluista ja nirhattu työntekijöiden selkänahasta, valtiolta tulee jatkuvasti miljoonien yllätyksiä. Milloin on kyse laskuvirheestä, milloin kiky-vaikutuksista, milloin veron kevennysten vaikutuksista kuntatalouteen. Yllätykset eivät ole olleet positiivisia.
Vaikeita talouden tasapainottamispäätökset ovat silloin, kun heikennetään palveluita. Kun ei pystytä kääntämään panostuksia korjaavasta työstä ennaltaehkäisyyn, koska lyhyellä tähtäimellä nämä panostukset maksavat liikaa. Kun päätökset ovat näin vaikeita, on jossain vikaa. Vaasassa hyvä visio olisi löytää sellaisia rakenteellisia ratkaisuja, jotka lisäävät toimialojen yhteistyötä ja vähentävät tätä kautta myös kustannuksia. Samanlaista visiota kaivataan myös valtion tasolla.
Kyse ei aina ole rahasta, vaikka sillä onkin suuri merkitys. Kun arvioimme vaikutuksia pitkällä tähtäimellä ja pidämme hyvinvoinnin ylläpitämisen ja lisääntymisen aina päämääränämme, pysymme myös taloudellisesti kestävällä tiellä. Liiaksi on viimeaikoina haettu pikaratkaisuja monimutkaisiin rakenteellisiin haasteisiin. Vanhusten hoivassa sellaisen päätöksenteon haittavaikutuksien kasautuminen näkyy nyt hyvin silmään pistävästi. Muihin Pohjoismaihin verrattuna resurssivaje on miljardiluokkaa. Inhimillinen kärsimys korvaamaton.
Lyhytnäköisessä päätöksenteossa on oltu isoin kourin tavallisten ihmisten taskuilla ja ollaan edelleen. Siellä ei ole ollut Vasemmistoliitto, vaan kaikki puolueet, jotka ovat lyhytnäköisiin leikkauksiin osallistuneet. Taskut ovat yhteiset, myös meidän vasemmistolaisten. Kun nyt varallisuuserot kasvavat, kasautuu sieltä yhteisestä taskusta enemmän jo valmiiksi suurituloisille. Pienituloisemmat eivät tässä varallisuuskehityksessä pysy mukana. On muistettava, ettei köyhyys ole laiskuutta, tyhmyyttä tai taitamattomuutta. Se on rahan ja mahdollisuuksien puutetta.
Siksi on tärkeää, että luomme päätöksillämme jatkuvasti yhdenvertaisempaa ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa ja kitkemme näin pahoinvointia. Sellainen yhteiskunta on hyvä paikka kaikille, ei vain harvoille.