Lauantai 8.6.2013
Avanti! Herätys kesämökillä kello 7. Kahvit kitaan ja ihmiset autoon. Taakse jää pohjoispirkanmaalainen kulttuurimaisema, edessä valtatie 9 ja Tampereen punainen teollisuusmiljöö. Xantian renkaat ahmivat ohituskaistaa. Aurinko on tullut esiin ukkosrintaman takaa.
Tampereen yliopiston pettävän valkoinen päärakennus kätkee uumeniinsa punahenkisyyden hennon kipinän. Toverit parveilevat valtoimenaan aulassa. Kas, tuolla toinen sitikkamies, Mikko Koikkalainen, tuolla marsu- ja jalkapallobloggari Elina Vainikainen. Ja eivätkös tässä järvenpääläiset kisällittäret mainosta naapurikaupungin voimanaista, Pia Lohikoskea?
Kokous käynnistyy vain aavistuksen verran kymmenen jälkeen Harri Moision puheella, joka ankkuroituu hämmästyttävissä määrin A. A. Milnen kuolemattomaan lastenkirjaklassikkoon Nalle Puh. Tosin auditorion kehnossa akustiikassa sana koko ajan kaikuu korvissa muodossa ”Nalle Pub”. Punavihreyden dialektiikka on tapetilla.
Puhe päättyy raivokkaisiin, yltyviin suosionosoituksiin, jotka äityvät yhä väkivaltaisemmiksi, kun paikalle osuneet ulkomaalaisvieraat esitellään. Färsaarilta asti on tovereita paikalle vaeltanut.
Ja niin alkaa kokous.
* * *
Kuvia Tampereelta:
Tampere-talon logo on häkellyttävissä määrin 90-lukulainen.