Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.
Olin vuonna 1933 keväällä Vuoksen Jääkäripataljoonan komentajana. Eräänä lauantai-iltana soitettiin Viipurista II divisioonasta, että marsalkka tulee huomenna Airon ja jonkun muun seurassa, matkustaa Kiviniemen kautta ja tahtoo syödä aamiaista Kiviniemessä. Kun soitto tuli lauantai-iltana myöhään, ei juttu ollut aivan yksinkertainen. Ajattelin upseerikerhoa. Ei voitu järjestää. Täytyi järjestää kotiini, vaikka vaimoni oli matkoilla. Soittelin apteekkiin, josta saatiin punaviiniä ja jotakin muuta kokoon. Siitä tulikin hauska aamiainen. Marski jatkoi matkaansa ja lähetti kiitoskortin.
Tämä siis tapahtui vuonna 1933 keväällä. Meni sitten vuosia, olin Berliinissä sotilasasiamiehenä ja palasin. Talvisodan jälkeen toukokuussa istuin vaimoni kanssa Savoyssa sattumalta syömässä. Marski istui nurkkapöydässä Waldenin kanssa. Yhdentoista maissa hän nousi ylös ja lähti pois. Hän sivuutti meidän pöytämme, pysähtyi, tervehti, kääntyi vaimoni puoleen ja sanoi:
– Valitan syvästi, ettei everstinrouva ollut läsnä silloin, kun minä vuonna 1933 kävin Kiviniemessä kotonanne lounasta syömässä.”
(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)