Tein pari vuotta sitten itselleni ohjeita siitä, kuinka käydä poliittista keskustelua sosiaalisessa mediassa. Tänä kesänä on somessa käyty melko paljon keskustelua sosiaalisen median keskusteluilmapiiristä. Moni on kokenut suomalaisen keskustelun esimerkiksi Twitterissä melko epäasialliseksi, raskaaksi ja epämiellyttäväksi. Välillä näyttää siltä, että some-keskustelusta on tullut yksi raskaimmista asioista politiikan parissa työskenteleville tai toimiville. Siksipä julkaisen nämä itselleni laatimani ohjeet nyt blogissakin ja laitan jakoon. Pyrin näitä itse noudattamaan, vaikka välillä lipsahduksia sattuu ja palautan nämä mieleen ajoittain. Kenties näistä on jollekulle muullekin apua.

 

Muistutan, että some ei ole demokratia ja somessa ei ole valitettavasti portsareita, jotka heittävät epäasialliset asiakkaat ulos. Siksipä meistä jokainen on oikeutettu itse päättämään, millaista keskustelua seinällään sallii eikä muilla ole siihen sanomista. Minä olen oman Facebook-seinäni valistunut ”diktaattori”. Niin myös sinäkin omasi.

 

1. Ensin tärkein periaate. Osa keskusteluista on kuin sian kanssa painisi. Kumpikin paskaantuu, mutta vain sika nauttii. Sellaisiin keskusteluihin ei kannata lähteä. Meidän jokaisen elämä ja vapaa-aika on sen verran tärkeämpää, että epämiellyttävien ja omaa pahaa oloaan tai vihaa purkavien sylkykupiksi ei kannata lähteä. Heidän kanssa keskustelu ei johda mihinkään.

 

2. Epäasiallista keskustelua ei kannata sietää Facebookissa turhaan. Siitä voi sanoa suoraan, vaikka sen jälkeen usein saakin kuulla uhriutuvaa puhetta sananvapaudesta ja kysymyksiä ”Eikö keskustelua sallita?”. Eikä kannata pelätä agressiivisten ihmisten blokkaamista.

 

3. Älä vastaa kysymyksiin retorisilla kysymyksillä. Puhu mieluummin suoraan ja asiallisesti. Retoriset kysymykset johtavat yleensä vain lisäkysymyksiin. ”Ai ihanko tosissasi olet tuota mieltä?”

 

4. Jos haluat aidosti keskustella, eli oppia itsekin jotain uutta ja kenties levittää muiden tietoon uusia näkemyksiä ja uutta ymmärrystä asioista, vältä sarkasmia. Se toimii yleensä vain lähipiirin tai hyvin saman mielisten kanssa.

 

5. Jos joku päättää kirjoittaa ja sanoa mielipiteensä asiasta X, älä vähättele kirjoitusta äläkä vaadi, että toisen ihmisen pitäisi mieluummin kirjoittaa aiheesta Y. Voit kirjoittaa siitä aiheesta itse.

 

6. Älä kommentoi äläkä etenkään vasta-argumentoi niin, että kehotat keskustelun toista osapuolta vain lukemaan jutun tai kirjan x. Se ei ole kommentti. Jos kyseisessä tekstissä on jokin näkökulma, jonka haluat tuoda esiin, kerro se itse. Jos et siihen pysty, et ole luultavasti itsekään ymmärtänyt, mistä on kyse.

 

7. Älä kaappaa keskusteluita. Jos haluat puhua jostain sinua kiinnostavasta aiheesta, älä aloita siitä puhumista toisen seinällä sellaisen tekstin tai uutisen alla, johon asia ei liity mitenkään. Kirjoita aiheesta itse.

 

8.Jos olet jostain asiasta samaa mieltä sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa koet yleensä olevasi eri mieltä, älä aloita keskustelua tyyliin ”olen yleensä kanssasi eri mieltä, mutta nyt kerrankin samaa mieltä”. Se on aivan turhaa ja korostaa keskustelijoiden asemaa ja erimielisyyttä. Keskusteluissa tulisi pikemminkin kyse olla ajatuksista ja niiden kehittämisestä eikä ihmissuhteista. Sanojalla ei ole niin väliä, jos esitetty mielipide on hyvä tai mielenkiintoinen.

 

9. Toisten provosointi ja ärsyttäminen on 99% aivan turhaa ja päämäärätöntä. Osa some-keskustelijoista harrastaa sitä hyvin paljon. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa tämän listan 1. kohta. Jos itse huomaat nauttivasi muiden ärsyttämisestä ja heidän ärsyyntymisestä, mieti onko sosiaalinen media sinulle lainkaan oikea paikka. Tai voit keskittyä mieluummin jakamaan vaikka kissavideoita.

 

10. Olkinuket ja whataboutismi.

Olkinukella tarkoitetaan argumentointivirhettä, jossa ns. vastapuolta vastaan hyökätään keksimällä itse vääristelty ja kärjistetty mielikuva vastapuolen mielipiteestä ja hyökätään sitten tätä vasten. Käytännössä vääristellään toisen mielipidettä ja laitetaan sanoja suuhun, niin että voi olla itse varma niin sanotusta ”voitosta” keskustelussa. Oikeasti tällainen keskustelu ei vie ketään eikä mitään eteenpäin eikä kukaan hyödy tälläisista keskusteluista. Tapa on myös yllättävän yleinen mediassa politiikkaa kommentoivien bloggaajien ja kolumnistien keskuudessa.

 

Tyypillistä on esimerkiksi väittää vasemmistolaisten sanoneen tai ajavan jotain asiaa ja lähdetään jankuttamaan tätä vääristeltyä ja itse keksittyä mielipidettä vastaan. Esimerkiksi jos vasemmisto haluaa taata kaikille lapsille oikeuden päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen, sanotaan että vasemmistolaiset haluavat pakottaa kaikki lapset julkiseen päivähoitoon ja riistää lapset vanhemmiltaan. Aivan samanlaisia olkinukkeja keksitään ja kuvitellaan kaikista puolueista.

 

”Whataboutismi” tarkoittaa käytännössä sitä, kun joku esittää vaikeasti kumottavan näkökulman, yritetään kääntää keskustelu toiseen kohteeseen, aiheeseen tai epäkohtaan ja näin kenties ohittaa epämiellyttävä fakta ja väheksyä toisen esittämää näkökulmaa. Erityisen yleistä tämä on esimerkiksi ulkopolitiikasta ja etenkin Yhdysvaltain ja Venäjän toiminnasta tai Lähi-Idän konflikteista keskusteltaessa. Esimerkiksi kun joku toteaa Venäjän toimivan väärin jossain asiassa, vasta-argumenttina kysytään ”Entä Yhdysvaltain teot sitten siellä ja täällä?” tai päinvastoin.

Nämä ovat aivan turhia tapoja käydä keskustelua. Eivät johda mihinkään. Saatat joskus luulla tyytyväisenä, että ”voitinpas keskustelun ja osoitin miten tyhmiä ja väärässä nuo muut ovat”. Todennäköisesti näytit vain itse aivan idiootilta ja sinua tukevat korkeintaan muut yhtä tyhmät.