Jätin tällä viikolla ensimmäisen kirjallisen valtuustokyselyni Vantaan kaupunginvaltuustossa. Se on samalla ensimmäinen kysely, jota tällä vaalikaudella on tehty.
Sen kärki on tavassa, jolla Vantaalla on jaettu tontteja rakennusliikkeiden kehityskohteiksi pelkillä virkamiespäätöksillä. Tämä on mahdollistanut korruption ja väärinkäytökset, joita poliisi nyt tutkii. Kyse on siitä, miten tavat jatkossa siistitään. Lehtien mukaan kaupungissa on tälläkin hetkellä vireillä 10 rakennushanketta, jotka on jaettu rakennuttajille pelkällä virkamiespäätöksellä ilman läpinäkyvää, demokraattista päätöksentekoa.
Jos korruptioksi määritellään julkisen aseman väärinkäyttö omaksi hyödyksi, on Suomi ollut yksi maailman siisteimmistä maista. Olemme jo pitkään olleet korruptiota tutkivan Transparency International – järjestön mittauksissa kärjessä, kun maailman vähiten korruptoituneita maita on listattu. Viime vuoden mittauksessa vain Tanska oli edellä.
Mutta osataan sitä meilläkin. Suomessa jo vuosia pyörinyt vaalirahaskandaalien sarja on kuitenkin pahasti tahrannut Suomen kuvaa korruptiovapaana maana. Myös meillä poliitikkojen, talouselämän ja puolueita lähellä olevien säätiöiden välillä on kulkenut valonarkoja, suorastaan rikollisia kytköksiä. Kaikkia puolueita ei silti pidä niputtaa yhteen, sillä asialla ovat olleet ennen muuta keskustan, kokoomuksen ja SDP:n poliitikot.
On merkille pantavaa, miten moni eturivin suomalainen poliitikko – entinen tai nykyinen – on saanut kovia tuomioita ottamalla vastaan sopimattomia taloudellisia etuja. Suomessa se ei merkitse poliittisen uran loppua – ehkä paheksuntaa, mutta mieluummin marttyyrin sädekehää.
Perinteisesti kuntien maa-, kaavoitus- ja tonttipolitiikassa on ollut rakenteita, jotka mahdollistavat korruptoivat yhteydet poliitikkojen, virkamiesten ja liike-elämän välillä. Kaavoituksessa luodaan poliittisilla, jopa hallinnollisilla päätöksillä valtavia taloudellisia arvoja usein tyhjästä. Siksi päätöksenteon avoimuus ja demokraattisuus ovat erityisen tärkeitä kaavoituksessa.
Vantaan kaavoitus- ja rakennuspolitiikka on viime aikoina saanut ikävää, koko kaupungin mainetta tahrannutta julkisuutta, kun entisen kaupunginjohtajan Jukka Peltomäen (sd.) rooli eri rakennusliikkeiden kehityshankkeissa on tullut päivänvaloon. Valtuustolle kuuluvaa valtaa rakennuskohteiden kehittämisessä on vuosien ajan valunut arkkitehtitoimisto Forma-Futuralle, jolta Peltomäki on saanut erilaisia perusteettomia etuja.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan aiempi käytäntö on ollut, että suuriakin kohteita on annettu rakennusliikkeiden kehitettäväksi virkamiespäätöksillä – jo ennen varsinaista päätöksentekoa. Näin suunnitelmat on voitu tuoda viranomaiskäsittelyyn mahdollisimman valmiina ja varmistaa niiden läpimeno sellaisenaan.
Vantaalla kilpailutetaan nykyisin kuntalaisten keskeisiä peruspalveluita. Sitä vastoin suurten rakennuskohteiden kehittäminen on monesti jätetty kilpailun ulkopuolelle. Markkinamekanismia siis sovelletaan siellä, mihin se ei sovi ja jätetty käyttämättä siellä, missä pitäisi.
Siksi tiedustelenkin kaupungin johdolle esittämässäni kyselyssä, mitä ovat ne rakentamisen kehityskohteet Vantaalla, jotka on jaettu julkisuudessa olleiden tietojen mukaan pelkillä virkamiespäätöksillä? Miksi näin on menetelty ja millaisia taloudellisia vaikutuksia tällä on ollut kaupungille? Jos tästä ei ole käsitystä, aiotaanko se arvioida?
Ennen muuta kyse on siitä, mihin toimiin Vantaa aikoo ryhtyä, jotta tulevaisuudessa isoja rakennushankkeita ei jaeta pelkästään virkamiespäätöksillä vaan ne tehdään aina luottamusmieselimissä demokraattisesti ja läpinäkyvästi.