Vähäinen järjenhiven on päässyt leijailemaan kansainvälisessä politiikassa sen jälkeen, kun Iso-Britannian parlamentti päätti, ettei se anna hallitukselle lupaa käynnistää sotatoimia Syyriaa vastaan. Näin parlamentti keräsi sotalelut pois konservatiivipääministeri David Cameronilta, juuri kun tämä oli valmis asettamaan Iso-Britannian jälleen kerran Yhdysvaltojen voimapolitiikan uskolliseksi tukijaksi.

Myös Yhdysvallat on ryhtynyt empimään sotilaallista iskua, vaikka presidentti Barack Obama on julkisesti vannonut, että sellainen tehdään – mutta ehkä myöhemmin sen jälkeen, kun kongressia on kuultu.

Nyt näyttääkin siltä, että Yhdysvaltojen rinnalla sotaretkelle lähtee Ranska. Asetelma on mielenkiintoinen, sillä runsas kymmenen vuotta sitten oikeistolainen Jacques Chirac vastusti jyrkästi Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian hyökkäystä Irakiin. Ranskalaiset ristittiinkin Yhdysvalloissa ”juustoa mussuttaviksi antautuja-apinoiksi”.

Nyt sosialidemokraattinen presidentti Francois Hollande on ilmoittanut Ranskan valmiudesta rangaista pommituksilla sen entisen siirtomaan nykyisiä johtajia. Viimeisten mielipidemittausten mukaan kuitenkin 59 prosenttia ranskalaisista vastustaa iskua. Sotatoimiin ryhtymällä Hollande ainakin varmistaisi paikkansa historiassa maan ehdottomasti epäsuosituimpana presidenttinä.

Suomessa presidentti Tarja Halonen ennusti viikonlopun tv-haastattelussaan, että asia nousee esiin, kun Obama tapaa pohjoismaiden päämiehiä ensi keskiviikkona Tukholmassa. Todennäköisesti Yhdysvallat tunnustelee tukea Syyrian vastaisille operaatioille.

Tässä yhteydessä Suomen on syytä ystävällisesti, mutta päättäväisesti torjua kaikenlaiset kosinnat minkäänlaisiin koalitioihin osallistumisista. Samoin keskusteluissa on syytä nostaa esiin ne ihmisoikeuksien ja sananvapauden loukkaukset ja tietovuotaja-toisinajattelijoiden vaino, johon Yhdysvallat jatkuvasti syyllistyy sekä kotona että maailmalla.

* * *

Presidentti Obama sanoo Yhdysvaltojen olevan varma, että Damaskoksessa käytettiin elokuun 21. päivä kemiallisia aseita ja että syyllinen on nimenomaan Syyrian hallitus. Venäjällä taas presidentti Vladimir Putin tuomitsi viikonloppuna väitteet provokaatioksi. Suurvallat vaikuttavat olevan kovin puolueellisella tavalla varmoja siitä, mitä on tapahtunut.

Nyt pitäisi kyetä odottamaan, että YK:n tutkijaryhmä käy läpi kentältä otetut näytteet. Seuraavan kolmen viikon aikana katseet maailmalla kääntyvätkin Suomeen ja Ruotsiin, jossa Syyriasta kerätty aineisto analysoidaan.

Väitteillä joukkotuhoaseista on erittäin paha kaiku. Sillä Yhdysvallat ja Iso-Britannia perustelivat tunkeutumista Irakiin vuonna 2003. Kyse ei ollut tiedusteluvirheestä vaan tietoisesta valheesta, jolla saatiin heppoinen tekosyy sodan aloittamiselle. Tämän näkivät jo tuolloin useat maailman maat ja Suomessakin ne kymmenet tuhannet ihmiset, jotka kaduilla marssivat sotaa vastaan.

Yli kymmenen vuotta jatkunut sota Irakissa ei ole johtanut mihinkään hyvään. Riippumattoman Iraq Body Count – järjestön mukaan konfliktin eri vaiheet ovat vaatineet jo 215 000 – 225 000 kuolonuhria. Lyhyen rauhoittumisen jälkeen väkivalta on taas kiihtynyt eikä osoita loppumisen merkkejä. Uutistoimisto Reutersin mukaan yksin heinäkuussa Irakissa tapettiin jälleen tuhat ihmistä.

On selvä, että kemiallisten aseiden käyttö on hirvittävä sotarikos ja rikos ihmisyyttä vastaan. Sellaista ei pidä sietää keneltäkään missään oloissa. Entä jos todisteet iskusta löydetään, auttaako uhreja se, että lisää ihmisiä tapetaan risteilyohjuksin ja pommein. Mitä tehdään sen jälkeen, kun pommit on pudotettu?

Jos Lähi-idän ruutitynnyriin lyödään lisää tulta, sekö todella rauhoittaa tilanteen? Mitä tapahtuu sitten, jos Syyrian hallitus tai sen liittolainen Hizbollah tekee kostoiskun Israeliin? Miten Israel tähän vastaisi? Entä miten reagoisi Syyrian hallituksen toinen liittolainen Iran? Sotilaallisen väliintulo riski on, että sisällissota syvenee Syyrian sisällä ja laajenee sen ulkopuolelle.

Yhdysvalloilla itsellään on synkkä historia kemiallisten aseiden suhteen. Eikä tässä tarvitse mennä edes Vietnamin sotaan, jolloin amerikkalaiset kylvivät vuosikausien ajan Vietnamiin, Kambodzhaan ja Laosiin myrkkyjä, jotka tuhoavat ihmisten terveyttä alueella edelleen.

Amerikkalainen Foreign Policy – lehti kertoi vain muutama päivä sitten keskustiedustelupalvelu CIA:n arkistosta löytyneistä mielenkiintoisista papereista. Ne paljastavat, että Yhdysvallat auttoi Saddam Husseinia vuonna 1988, kun tämä teki kaasuiskun Irania vastaan maiden välillä jo pitkään jatkuneessa sodassa. Käytössä oli tuolloin samainen hermomyrkky sariini, jonka käytöstä Yhdysvallat nyt syyttää Syyriaa.

Siksi ei pidä olla erityisen naiivi Washingtonin todellisten huolenaiheiden suhteen. Presidentti Obaman mukaan kyse on myös sen Lähi-idän liittolaisten Israelin, Turkin ja Jordanian turvallisuudesta. Suomalaisten asiantuntija-arvioiden mukaan tässä painottuu ennen muuta Israel. Jos Syyria sodan seurauksena hajoaa alaviittishiiojen, sunnien ja kurdien hallitsemaan palasiin, kenen käsiin jäävät kemialliset aseet?

* * *

Tilanne Syyriassa on lukkiutunut sellaiseksi, ettei kumpikaan osapuoli pysty nujertamaan toista sotilaallisesti. Näyttää siltä, että nyt käydään epätoivoista taistelua elämästä ja kuolemasta. Mikäli toinen osapuoli lopulta voittaa, hävinneillä ei ole mitään keinoja välttää hirvittäviä kostotoimia. Tällaisessa asetelmassa kaikenlainen järki ja logiikka katoavat. Silloin kiusaus turvautua kaikkein hirvittävimpiin joukkotuhoaseisiin voi käydä ylivoimaiseksi.

Mikä sitten on vaihtoehto sotilaallisille iskuille? Jos sellainen tiedettäisiin, se olisi kai jo käytössä.

Ainoa kestävä tie ulos sodasta on poliittinen ratkaisu, jonka ensimmäinen askel on YK:n valvoma tulitauko. Aseet pitää saada vaikenemaan. Sen jälkeen edessä on pitkä ja vaikea neuvotteluiden tie.

Keskeinen vastuu asiassa on YK:lla sen turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenillä, joilla on varmasti nykyistä enemmän keinoja painostaa osapuolia väkivallan lopettamiseen. Niin kauan kuin Yhdysvallat, Iso-Britannia, Venäjä ja Kiina jatkavat kyynistä pelailuaan asian ympärillä, ei tavallisten syyrialaisten kärsimyksille näy loppua.