Pidin tänään elämäni ensimmäisen vappuheen. Näin se meni.
Hyvät ystävät ja toverit,
Politiikan kevät on Suomessa ollut dramaattinen. Se mikä alkoi kaikkien eduskuntapuolueiden sovulla sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta muuttui pian Jyrki Kataisen hallituksen repeämiseksi sen vasemmalta laidalta.
Vasemmistoliitto lähti hallituksesta ja syyt sille olivat selvät. Meidän mielestämme hallituksen päätöksissä ei ole enää kyse hyvinvointivaltion saneeraamisesta vaan nyt on siirrytty suoraan purkuhommien puolelle.
Ensinnäkin niin sanotun sopeuttamisen määrä ja taso oli mahdoton hyväksyä, noin 2,3 miljardia euroa. Se tulee lähes kuuden miljardin, jo tehtyjen sopeutusten päälle.
Lisäksi hallitus rikkomaan omaa ohjelmaansa. Aiemmin periaate on ollut, että puolet niin sanotusta sopeuttamisesta tehdään veronkorotuksilla ja puolet leikkauksilla. Nyt juustohöylän lisäksi käyttöön otettiin kirves ja moottorisaha, sillä leikkauksia tehtiin selvästi enemmän.
Lisäksi leikkaukset tehtiin tavalla, joka iskee kaikkein pienituloisimpiin suomalaisiin. Hallituksen päätöksillä:
– asuntolainojen verovähennysoikeutta rajoitetaan,
– perusopetuksesta supistetaan,
– ansiosidonnaista työttömyysturvaa heikennetään,
– työvoimapolitiikasta otetaan,
– lääkekorvauksia vähennetään ja
– tiemäärärahoista leikataan.
Hallitus on toki tasapuolinenkin, se käy sekä lapsiperheiden että eläkeläisten kukkarolla. Tätä tarkoittaa lapsilisien leikkaaminen 110 miljoonalla eurolla sekä sosiaaliturvan ja eläkkeiden indeksien jäädyttäminen.
Se merkitsee, että eläkkeitä leikataan paitsi nyt, myös tulevina vuosina – enemmän kuin kuuluisa taitettu indeksi veisi. Eläkeläisten kukkarolla käydään, mutta valtio ei edes säästä, sillä leikkuri iskee myös työeläkkeisiin. Päinvastoin – eläkkeiden pienentäminen syö valtion ja kuntien veropohjaa.
Lisäksi työttömyysturvan ja eläkkeiden leikkauksessa tallottiin jalkoihin se periaate, joka suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa on ollut pyhä eli, että maksajat osallistuvat päätöksiin. Työttömyysturvasta ja eläkkeistä on aiemmin päätetty kolmikannassa, valtion ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Nyt päätöksistä tuli hallituksen sanelua.
Tämä saattaakin olla viimeinen naula arkkuun myös sosialidemokraattien nykyiselle puheenjohtajalle.
Tästä kokonaisuudesta muodostui paketti, jota Vasemmistoliitto ei voinut hyväksyä, periaatteellisista syistä. Siksi emme voineet enää jatkaa hallituksessa.
Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan Vasemmistoliitolle ei maistunut vastuu. Samaa sanomaa monisti myös porvarillinen media. Nämä puheet kuitenkin vaikenivat sen jälkeen, kun Katainen itse ilmoitti eroavansa pääministerin paikalta ja haluavansa lähteä kermaisempien lihapatojen ääreen Brysseliin.
Nyt Suomessa on tilanne, jossa kaikella todennäköisyydellä kummankin päähallituspuolueen puheenjohtaja vaihtuu. Jos kokoomus valitsee nykyistä oikeistolaisemman linjan ja sosialidemokraatit nykyistä vasemmistolaisemman linjan, koossa ovat kaikki hallituskriisin ainekset.
Vasemmistoliitolle lähtö hallituksesta tarkoittaa toivottavasti uutta toivoa ja uutta nousua. Sen kautta osoitimme, että osallistumme hallitukseen, kun on sen aika, mutta osaamme sieltä myös lähteä, jos periaatteemme ovat menossa myyntiin.
Suomalaisilta tullut palaute on ollut myönteistä. Paras palaute toistaiseksi saatiin eilen, kun viimeisin mielipidemittaus kertoi, että Vasemmistoliitto on ainoa suomalainen puolue, joka on nostanut kannatustaan.
Me emme kävelleet ulos hallituksesta ovet paukkuen tai astioita paiskoen, mutta joku reuna on meidänkin kupissamme. Tältä pohjalta Vasemmiston on hyvä lähteä rakentamaan vaihtoehtoa hallituksen talouspolitiikalle ja mieluummin koko talouspolitikan dogmille Suomessa.
Hyvät ystävät ja toverit,
Vappu on työn ja työväenliikkeen juhla. Juuri työ on työväenliikkeen kantasana. Ensin on työ, sitten väki ja sitten liike, jonka tämä porukka muodostaa ajaakseen työtä tekevien oikeuksia.
Juuri työ ja uudet työpaikat on se, mitä Suomi nyt tarvitsee. Vain sitä kautta turvataan hyvinvointivaltion rahoituspohja.
Meille ei riitä vain yksittäisen leikkausten arvostelu. Koko talouspolitiikan iso linja pitää nyt haastaa. Porvariston kultainen vasikka pitää osoittaa epäjumalaksi.
Vasemmiston ja oikeiston talouspolitiikan eroista kertoo tarina. Hukkumassa ollut uimari ajautui rantaan henkihieverissä. Paikalla olleet vasemmistolaiset alkoivat painelemaan uimarin rintaa ja puhaltamaan ilmaa tämän keuhkoihin, kunnes paikalle tuli kokoomuslaisia, jotka sahasivat välittömästi hukkuvan kädet ja jalat poikki. ”Nyt ei ole varaa elvytykseen vaan meidän on tehtävä kipeitä leikkauksia”, kokoomuslaiset perustelivat.
Suomen ongelmien ytimessä ei valtion velka vaan työttömyys. Ongelmana eivät ole rakenteet ja niin sanottu kestävyysvaje vaan talouden taantuma, joka on jatkunut yhtä mittaa jo viisi vuotta. Se on vienyt kansantuotteesta enemmän kuin 1930-luvun ja 90-luvun suuret lamat.
Valtion velka ei ole ongelmien syy vaan seuraus. Jos velka nähdään syyksi, silloin tehdään leikkauksia, joilla tapetaan talouden toipuminen. Näin luodaan talouteen kuoleman kierre.
On selvää, että työttömyys johtuu heikosta taloustilanteesta – ei esimerkiksi työttömien vähäisistä työhaluista. Suomen hallitukselle tämä ei kuitenkaan ole selvää. Se haluaa lisätä työn tarjontaa ja niin sanottua vastikkeellista sosiaaliturvaa. Sen taustalla on ajatus, että työttömyys on ihmisen oma vika.
Nyt pitäisi keskittyä luomaan uusia työpaikkoja, ei työttömien syyllistämiseen.
Tilanteessa, jossa Suomessa on 320 000 työtöntä työnhakijaa ja 48 000 avointa työpaikkaa on selvää, että työttömyys ei ole ihmisten omaa syytä. Ongelma ei ole työn tarjonta vaan se, että työpaikkoja ei ole.
Toinen hallituksen koijaus liittyy niin sanottuun kestävyysvajeeseen. Sen mukaan suomalaiset syövät jotenkin pysyvästi enenmän kuin tienaavat.
Todelllinen syy vajeisiin on taantuma, työttömyys ja se, että veroja Suomessa on laskettu voimakkaasti. Jos työllisyysaste Suomessa olisi yli 70 prosenttia, vajeista ei tarvitsisi puhua.
Samalla kun tavallisilla ihmisillä on ollut taantuma, ovat suomalaiset pörssiyhtiöt jakaneet myös taloustaantuman pahimpina vuosina miljardien eurojen osinkoja omistajilleen. Näistä tuloista pankinjohtaja Björn Wahlroos maksaa veroa samalla prosentilla kuin keskipalkkainen suomalainen. Pääomatulojen kovemmalla verotuksella voitaisiin paikata monia taloudellisia ja moraalisia kestävyysvajeita suomalaisssa yhteiskunnassa.
Talouspolitiikan suuren linjan muuttaminen pitää olla keskeinen teema, kun Vasemmistoliitto ryhtyy valmistautumaan vuoden kuluttua pidettäviin eduskuntavaaleihin.
Hyvät ystävät ja toverit,
Suomessa ja muissa EU-maissa pidetään EU-parlamentin vaalit toukokuun 25. päivä. Näissä vaaleissa meidän pahin vastustajamme on sohvan nurkassa kyyhöttävä nukkuvien puolue.
Suomi on ollut kohta 20 vuotta EU:n jäsen. Toukokuun eurovaalit ovat ehkä tärkeämmät kuin koskaan Suomeen EU-jäsenyyden aikana. EU:n perussopimuksia on muutettu ja niiden seurauksena parlamentti on saanut jatkuvasti lisää todellista, kovaa valtaa.
Samalla edelleen jatkuva eurooppalainen pankki- ja eurokriisi ovat pudottaneet suoraan syliimme nykyisen EU:n ongelmat.
Europankkikriisissä meidän osamme on ollut maksaa ja antaa takauksia tavalla, joka rikkoo EU:n omia perussopimuksia. Samalla olemme jatkuvasti luovuttaneet päätösvaltaa pois Brysseliin epädemokraattisiin käsiin perusteilla, jotka eivät ole kestäviä.
Pahinta on kuitenkin se leikkaus-, kurjistamis- ja kyykyttämispolitiikka, jota EU on runnonut läpi kriisimaissa. Tästä politiikasta päävastuun kantaa EU:n talouskomissaari Olli Rehn.
Kriisiin syyttömiltä ihmisiltä kriisimaissa on leikattu palkkoja, eläkkeitä ja sosiaaliturvaa sekä heikennetty työehtoja. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi, jos EU tulisi leikkaamaan tuloista 20 tai 40 prosenttia vain, jotta pankit voidaan pelastaa.
Tämä politiikka on johtanut kriisimaissa sosiaaliseen katastrofiin, Kreikan vasemmistossa puhutaan jopa sosiaalisesta holokaustista.
Kukaan ei voi ihmetellä, että tämä politiikka on nostanut syvää tyytymättömyyttä tavallisessa kansassa, niin pohjoisessa kuin etelässä. Vaara on, että vaaleissa tämä tyytymättömyys kanavoituu vähemmistöjen vastaiseen äärioikeistoon – niin Suomessa kuin muualla Euroopassa.
Eurovaaleissa markkinaliberaali oikeisto tarjoaa lisää markkinoiden vapauksia ja lisää EU:ta markkinavapauksien ja EU:n aiheuttamiin ongelmiin. Samalla muukalaisvihamielinen oikeistopopulismi syyttää ongelmistamme maahanmuuttajia ja muita vähemmistöjä.
Tulevissa eurovaaleissa vasemmiston on osoitettava, että Suomessa ja Euroopassa me olemme todellinen vaihtoehto markkinavaltaa ajavalle EU-eliitille ja vierasvihaa lietsovalle äärioikeistolle. Vasemmisto on EU-kriittinen vaihtoehto, joka on lähtökohdiltaan kansainvälinen ja solidaarinen.
Näyttää myös siltä, että viestimme olisi menossa läpi. Eri EU-maissa tehdyt mielipidemittaukset kertovat, että vasemmiston on mahdollista nousta jopa europarlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi.
Hyvät ystävät ja toverit,
Eurokriisin lisäksi näissä EU-vaaleissa olemme saaneet käsiimme toisenkin kriisi: Ukrainan konfliktin, joka on myös Suomessa nostattanut vastuuttomia kannanottoja ja reaktioita.
Myös Suomessa puhutaan nyt pakotteista, joita meidän pitäisi kohdistaa Venäjään. Tällaiset pakotteet ovat suomalaisten etujen vastaisia, jos ne tarkoittavat rajoituksia kaupan käynnille tai sitä että Suomen valtiojohto peruu tapaamisiaan Venäjän kanssa.
Se kertoisi pahasta uussuomettumisesta, joka tarkoittaa rähmällään oloa pitkin pituuttaan EU:n ja Brysselin edessä. Suomen ei pidä alistaa ulkosuhteita EU:lle.
Pääministeri Jyrki Katainen on antanut ymmärtää, että hän ei tapaa venäläistä virkaveljeään, koska Euroopan unioniin viitaten Suomen ”pitää olla sitoutunut arvoihin”. Mitkä ovat sellaisia ”arvoja”, joiden takia Suomi uhraa omat etunsa ja hyvät naapuruussuhteet?
Puhuuko tässä Suomen kansallista etua ajatteleva pääministeri vai pelkästään omaa uraansa miettivä, korkeisiin EU-virkoihin pyrkivä oikeistopoliitikko? Jos aikoo euroherraksi, ei voi kovin paljoa pullikoida Brysselin linjaa vastaan. Onko mahdollista, että Suomen ulkopolitiikka ja etumme on joutunut yhden ihmisen urapyrkimysten panttivangiksi?
Juuri nyt Suomen valtiojohdon pitäisi tavata Venäjän valtiojohtoa.
Suomi on vuosikymmeniä rakentanut hyviä ja luottamuksellisia suhteita itänaapuriin, myös uuteen Venäjään. Kun poutasäällä on luotu hyvät suhteet, juuri myrskyn tullen niitä pitäisi käyttää.
Suomi tarvitsee nyt enemmän rakentavaa Paasikiven-Kekkosen-Koiviston-Halosen ulkopoliittista linjaa – ei ulkosuhteiden alistamista Brysseliin, natottamista ja idänsuhteiden yleistä stubeksintaa.
Pakotteilla Suomi ampuu vain omaa jalkaansa. Sillä on vaikea saada naapuria muuttumaan sellaiseksi kuin me haluamme. Ukrainan kriisi vaatii nyt ratkaisujen, ei syyllisten etsimistä. Eurooppa tarvitsee enemmän perushoitajia ja lääkäreitä – ja vähemmän syyttäjiä, tuomareita ja pyöveleitä.
Hyvät ystävät ja toverit,
Vappu on perinteisesti työkansan ja punaisten lippujen juhlaa. Sijansa on politiikalla, mutta sijansa on myös yhdessäololla ja hauskanpidolla ystävien ja toverien kanssa. Kun vasemmisto bailaa, silloin porvari nukkuu huonosti. Pidetään tästä periaatteesta kiinni.
Näillä sanoilla: hyvää vappua, työn ja kevään juhlaa!