Marraskuun alussa julkaistavat verotiedot tarjoavat jälleen tärkeää tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta.
Jokavuotisiin rituaaleihin kuuluu, että verotilastoja julkaiseva media jokseenkin häpeillen selittää, ettei tämä mitään tirkistelyä ja kateutta ole.
Tästä ei tietenkään ole kyse. Kateudesta puhuminen aina ollut rikkaiden tapa kuitata moraalisesti alhaiseksi se, että heidän ahneuttaan arvostellaan tai edes epäillään.
Kateus onkin vähäinen synti verrattuna siihen pohjattomaan ahneuteen, joita rahaeliittiin kuuluvat lähimmäisemme jatkuvasti osoittavat vaikkapa vain erilaisilla veroparatiisijärjestelyillä.
Silti kateutta tuntee näköjään porvaristokin. Se on kateellinen köyhille ja työttömille, jotka hyväosaisten mielestä vain lekottelevat muiden kustantamissa kannustinloukuissa. Juuri ”oleskeluyhteiskunnasta” puhuminen on osoitus porvariston kateudesta köyhiä kohtaan. Me maksamme, mutta ne vain oleskelevat.
Silti: arvoasetelmista riippumatta verotilastot sisältävät tärkeää informaatiota. Tämän(kin) vuoden tiedoista paljastuu asioita, joilla on yhteiskunnallisesti iso merkitys.
Ensinnäkin tulolistan ykköseksi kipusi henkilö, joka on rikastunut satumaisesti myymällä yksityisiä terveyspalveluita, myös julkiselle sektorille.
Toiseksi kaikkein suurituloisimmilla suomalaisilla on huomattavan alhaiset veroprosentit.
Ja kolmanneksi ylimmän johdon tilipussi on lihonut merkittävästi myös niissä yrityksissä, joissa on ollut käynnissä suuret työntekijöiden poispotkimistalkoot.
* * *
Viime vuoden tulokuningatar oli yllättäen Leena Niemistö – niminen lääkäri, jonka verotiedoissa näkyvät tulot olivat 24,4 miljoonaa euroa. Äkkivaurastumisen taustalla on lääkäriasemaketju Dextra, jonka enemmistön hän myi viime vuonna terveyspalvelukonserni Pihlajalinnalle. Kummatkin ovat puuhanneet julkisten terveyspalveluiden yksityistämisen parissa.
Pihlajalinna sanoo olevan ”terveydenhuollon rakenteita uudistava yritys”. Sen ytimeen kuuluvat kuntien ostolääkäripalvelut ja terveysasemaulkoistukset sekä niin sanotut kokonaisulkoistukset, jossa kunnan kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut ulosliputetaan yksityisiin käsiin.
Kun esimerkiksi Jämsä, Mänttä-Vilppula ja Juupajoki yksityistivät koko sosiaali- ja terveystoimensa, ne otti hoitaakseen nimenomaan Pihjalalinna-Dextra. Lisäksi firma on iskenyt kyntensä yksityistettyihin terveyskeskuspalveluihin Hattulassa, Tampereella, Lahdessa, Parkanossa ja Kankaanpäässä.
Myös edellisvuoden verotilastojen kärjessä oli lääkäri, lähes 29 miljoonaa euroa rahastanut lääkintöneuvos Sakari Alhopuro, joka myi turkulaisen lääkäriasema Pulssin Terveystalolle. Terveystalon kasvustrategian ytimessä on ”täydentää julkisen sektorin terveyspalveluita ja kehittää yksityistä terveydenhuoltoa”. Yhteisellä kukkarolla ollaan siis sielläkin.
Näitä miljonääritarinoita on odotettavissa lisää niin kauan kuin julkisia terveyspalveluita kilpailutetaan, ulkoistetaan, yksityistetään ja ulosliputetaan pois julkisesta tuotannosta.
Merkittävää yksityistetyissä palveluissa on sekin, että ne eivät pääsääntöisesti hae tulojaan markkinoilta vaan veronmaksajien taskusta. Miksi yksityisen yrittäjän taskuun meneviä aliverotettuja miljoonia ei käytetä mieluummin julkiseen terveydenhuoltoon?
* * *
Kun yhdet rikastuvat julkisilla palveluilla, he vastaavasti antavat vähän takaisin yhteiskunnalle. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Niemistön veroprosentti oli 24,4 miljoonan tuloilla 33. Se on suunnilleen saman verran kuin keskituloisella hiukan paremmin tienaavalla palkansaajalla.
Myyntivoiton verotuksessa käytetään kuitenkin ns. hankintameno-olettamaa. Silloin myyntihinnasta vähennetään vähintään 20 prosenttia ja jopa 40 prosenttia, jos myyjä on omistanut sen mitä myy yli 10 vuotta. Näin ollen Niemistö on saanut enemmän ja hänen maksamansa vero on pienempi.
Merkillepantavaa on, että huomattavan pieniä veroja maksoivat myös sellaiset suurrikkaat kuin tulolistan kakkonen, hammaslääkäritarvikefirma Planmecan omistajiin kuuluva Heikki Kyöstilä (tulot 18 707 530, veroprosentti 32), mediamoguli Aatos Erkon leski Jane Erkko (12 181 186 euroa, 33 %), rikkaiden diktatuuria halajava pankinjohtaja Björn Wahlroos (9 948 231 / 33 %) von Rettigin aatelis- ja rahasuvun Tom von Rettig (9 713 004 / 33 %), Erkon perheen perillisiin kuuluvat Robin Langenskiöld (6 291 010 / 31 %) ja Rafaela Seppälä (6 195 003 / 31 %) tai hissiyhtiö Koneen pääomistaja Antti Herlin (5 793 000 / 36).
Herlinillä on itse asiassa Suomen 18 suurituloisimman kanssaihmisemme (ja 2 kuolinpesän) joukossa korkein – siis korkein – veroprosentti.
Ensimmäinen enemmän veroja maksava supertuloinen on sijalla 21. oleva Koneen pääjohtaja Matti Alahuhta. Hän maksaa pääosin ansiotuloveroja, siksi hänen veroprosenttinsa on 46.
Suomalaisessa verotuksessa on perusteellinen rakenneongelma. Meillä rikkaat maksavat isoista tuloistaan pieniä veroja ja köyhät pienistä tuloistaan suuria veroja. Välissä kulkee luokkaraja. Ne jotka omistavat ja saavat pääomatuloa, maksavat suhteessa vähemmän kuin ne, jotka elävät työllään.
Kaikkien tulojen – palkkojen, pääomatulojen ja eläkkeiden – pitäisikin olla samalla viivalla ja veronalaisia samoilla perusteilla. Silloinko rikkaat lähtevät pakoon Suomesta? Näyttäkää minulle yksikin ihminen, joka valitsee asuinpaikkansa pelkästään veroprosentin mukaan.
Erikoista on sekin, että pääomatuloista ei makseta lainkaan kunnallisveroa. Se ei mahdu monen oikeudenmukaisuuden tajuun.
* * *
Normaalia ymmärrystä oikeudenmukaisuudesta koetellaan silloinkin, kun suomalaiset suuryritykset poispotkivat massamitassa työntekijöitä, mutta irtisanomisia tehtailevien johtajien palkkapussi vain paisuu.
Esimerkkejä ovat tarjonneet metalli- ja teknologiafirma Metso, josta ulos on pistetty 850 henkeä. Toimitusjohtaja Matti Kähkösen tienestit ovat kuitenkin nousseet 678 000 eurosta aina 1 033 000 euroon kun verrataan viimeisiä ja sitä edellisiä verotietoja. Metson suurin omistaja on muuten Suomen valtio.
Rakennuskonserni Lemminkäinen on puolestaan irtisanonut 265 henkeä, mutta toimitusjohtaja Timo Kohtamäki vain porskuttaa. Hänen palkkapussinsa lihoi 463 000 kokonaiseen 694 000 euroon.
Iso irtisanoja on ollut myös Kesko, josta kilometritehtaan päähän pantiin syksyllä 210 työntekijää. Pääjohtaja Matti Halmesmäelle tästä koituvia henkisiä vaivoja lääkittiin silti jättimäisellä palkankorotuksella. Halmesmäen verotettavat tulot olivat 2 172 000 euroa, kun ne vuotta aiemmin olivat 1 217 000.
Aivan oma lukunsa on Nokia, josta väkeä on vähennetty SAK:n keräämien tietojen mukaan noin 3 700 henkeä. Samalla yhtiön lihoiksi tänä syksynä pannut toimitusjohtaja Stephen Elop sai 18,8 miljoonan euron bonuksen. Viime vuonna hänen tulonsa Nokiasta olivat ”vaivaiset”4 334 000 euroa.
Amerikassa kaikki on tietysti suurempaa, myös yritysjohtajien pohjaton ahneus – Suomen kokoiselle maalle vähän liian suurta.