Kirjoittaja: Maireth Dueñas Chinchay
Perussa tulee joka päivä raskaaksi neljä alle 15-vuotiasta ja kymmenen 15 vuotta täyttänyttä nuorta tyttöä. Nämä luvut ovat varsin huolestuttavia, koska vuoden 1996 jälkeen luvut eivät ole laskeneet vaan päinvastoin ne ovat nousseet. Nuorten raskaudet ovat kuusi kertaa tavallisempia ensiasteen koulutustason nuorilla verrattuna ylemmän tason koulutuksen saaneisiin ja viisi kertaa yleisempiä matalimman viidenneksen tuloluokassa verrattuna korkeimpaan viidennekseen (Terveysministeriö 2017). Nuorten raskaudet on siis nähtävä yhtenä väkivallan muotona ja epätasa-arvon mittarina, koska se koskee paljon enemmän ”marginaalisia” ryhmiä eli niitä nuoria, jotka eivät pääse osallisiksi hyvälaatuisesta koulutuksesta ja laadukkaista terveyspalveluista. Nämä ryhmät eivät usein voi myöskään luottaa saavansa turvaa sitä tarvitessaan ja pitävät perhe- ja parisuhdeväkivaltaa luonnollisena, koska heillä ei ole tietoa oikeuksistaan.
Nuorten raskauksien lisääntymistä ja epätasa-arvoa vastaan taisteleminen vaatii Perun kaltaisessa miesten ylemmyyttä korostavassa yhteiskunnassa kyseenalaistamaan järjestelmän perusrakenteistaan lähtien. Feministi Rita Segato on vuonna 2003 vaatinut, että on murrettava rakenteet, jotka pitävät oikeutta raiskaamiseen miehen ylivallan hyväksyttävänä osana. Perun naisten hätäkeskusten CEM:n (Centros Emergencia Mujer) mukaan pelkästään vuonna 2017 kirjattiin 30681 lapsiin ja alle 18-vuotiaisiin nuoriin kohdistuvaa väkivallantekoa, ja näistä oli 6030 tyttöihin ja teini-ikäisiin tyttöihin kohdistuvaa sukupuolista väkivaltaa.
15–19-vuotiaiden raskaudet eivät lisäänny ainoastaan Perun pääkaupungin Liman alueella, vaan myös Moqueguan, Amazonasin, Ayacuchon, La Libertadin ja Loreton maakunnissa. Siksi on tärkeää luoda paremmat olosuhteet nuorten kehitykselle ja seksuaali- ja lisääntymisterveydelle sosiaalista epätasa-arvoa vastaan taisteltaessa. Nuoret ovat ”alttiita pakotukselle, sukupuolitaudeille, teini- ja ei-toivotuille raskauksille ja erilaisille väkivallan muodoille, toisin sanoen riskitilanteille” (Centro De La Mujer Peruana Flora Tristán, 2018). Jollei valtio ryhdy turvaamaan yksilön oikeuksia eikä kansalaisyhteiskunta järjestäydy, ei tämän kääntymistä laskuun voida varmistaa.
Valitettavasti vallalla olevat sosiaalipoliittiset linjaukset eivät ole pystyneet luomaan olosuhteita, joissa teini-ikäisten tyttöjen raskauksia voitaisiin tukea siten, etteivät ne romuta nuoren elämän suunnitelmia. Näissä linjauksissa on puutteita, jotka johtavat epätasa-arvoisten suhteiden normalisoimiseen ja niiden pohjana on maan siirtomaa-aikainen ja patriarkaalinen perintö. Toinen sortoa ylläpitävä tekijä on korostunut uskonnollinen ja konservatiivinen fundamentalismi, joka estää vastuullisen seksuaalisuuden harjoittamista ja edistää pakollista teini-iän äitiyttä.
Viimeisenä ongelmana on se, että ne poliittiset toimet, joita eri ministeriöt (Opetusministeriö, Terveysministeriö ja Ministerio de la Mujer y Poblaciones Vulnerables) ovat saaneet aikaan, eivät ole toteutuneet käytännössä. On luotu runsas kokoelma sääntöjä, mutta niiden sovellettavuus on heikko. Tämän vuoksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen on olennaista tulosten saavuttamiseksi. Eri valtiollisten, alueellisten ja yhteisöllisten toimijoiden tuki ja johtamiskyky tulevat olemaan merkittävässä roolissa, että saadaan kansalaisten hyväksyntä uusille poliittisille painotuksille. Myös Centro De La Mujer Peruana Flora Tristán, perulainen naisten oikeuksia ajava järjestö, toimii tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Kirjoittaja:
Maireth Dueñas Chinchay on feministi ja aktivisti, joka on omistautunut taistelemaan naisten ja heikossa asemassa olevien ryhmien oikeuksien takaamiseksi. Hän haluaa korjausta epätasa-arvoon ja hänen lähtökohtanaan on yhteisöllinen toiminta. Hän on opiskellut lingvistiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa.
Käännös: Helena Laasonen