Aikamatkalla avaruudessa (3)
Kaikki on vain kuumaa, äärimmäisen kuumaa. Aurinkokin olisi ollut tuolloin vain tehopakastin tähän lämpöön verrattuna.
”Aseman nolla” kello näyttää samaan aikaan mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa, tai eihän se toisaalta mitään näytä, kun menneisyyskin alkoi vasta tulevaisuudessa. Olemme ”Asemalla nolla”, tai oikeastaan emme ole kuin vasta tulevaisuudessa.
Hetki nolla kesti äärimmäisen kauan, tai eihän sen kestoa ollutkaan, vain virtuaalitila, jos sekään. Mutta mitä kuitenkin oli ? Oli kuumaa, äärimmäisen kuuma tilaton tila. On tai oli tai oli tulemassa hetki kaiken alkuun ajanjaksolla ennen aikaa 5,4 × 10−44 sekuntia, siis ennen Planckin aikaa. Tuolloin matkain pituuskin oli alle Planckin pituuden eli alle 1,6 · 10−35 metriä.
Nykyinen kosmoksemme standardimalli sanoo, että maailmankaikkeutemme sai alkunsa omituisesta, äärimmäisen pienestä ja kuumasta pallosta, ”alkukosmoksesta”, jota nimitän tässä ”Asemaksi nolla”.
”Lippuja tulevaisuuteen” tarjotaan ”Aseman nolla” lippuluukulta: on valittavana ”standardimallin lippuja”, jotka sisältävät olevaisuuden suuren, mutta varsin ristiriitaisen kertomuksen aika-avaruudesta yleisen suhteellisuusteorian kertomana neliulotteisena aikajatkumona, gravitaatiomaailmana, missä massat määräävät kosmisen arkkitehtuurin ja tämä arkkitehtuuri noiden massojen liikkeen. Toisaalta tämän neliulotteisen aika-avaruuskartion jatkumon rikkoo kvanttien maailma, mikä tekee hankalan, epämääräisen todennäköisyyksien arpapelin koko kosmoksesta.
Mutta lippuluukulla kerrotaan olevan tarjolla myös uuden uutukaisen ”silmukkakvanttigravitaation” outoja ”avaruuden atomilippuja”. Lipuissa kerrotaan yksiselitteisesti, että avaruus ei olekaan jatkuva, eikä sitä voi jakaa loputtomasti pienempiin osiin. Nämä ”avaruuden atomit” ovat äärimmäisen pieniä, miljardin miljardisosan kokoisia protoniinkin verratuna. Nämä pienet avaruuden perusosaset eivät ole kuitenkaan erillisiä, vaan toisiinsa linkittyneitä. Nämä avaruuden kvantit muodostavat avaruuden ja ovat siis yhteen punoutuneita gravitaation kvantteja.
”Avaruuden atomiliput” kertovat siis, että avaruus ei olekaan jatkuva, eikä siinä toisaalta ole tapahtumista piittaamatonta ”ajan virtaa”. Muutos on kuitenkin läsnä kaikkialla, mutta näitä alkeisprosesseja ei voida järjestää peräkkäin ”hetkiksi”. Ajan kulku on tälle maailmalle sisäistä, se syntyy maailmassa itsessään, kvanttitason tapahtumien vuorovaikutuksissa. Nämä muodostavat maailman ja ovat itsessään ajan lähde. Jokainen prosessi värähtelee toisaalta siis itsenäisesti, mutta aina naapuriensa kanssa. On siis vain alkeisprosesseja, joissa avaruuden kvantit ja aine ovat jatkuvassa vurovaikutuksessa. Tällöin meissä oleva ja meitä ympäröivä avaruuden ja ajan vaikutelma on vain sumea näkymä tähän alkeisprosessien kuhinaan, kvanttihyrrien tanssiin. Näkyvä maailmamme on näin ollen vain illuusio, mutta samalla toden tuntuinen.
”Silmukkakvanttigravitaatio” kertoo myös sen, että tällä ”lipulla” voisimme mennä ajassa taaksepäin jopa ennen ”aikojen alkua”. Kun maailmankaikkeus on äärimmäisen kokoonpuristunut, kvanttiteorian mukaan syntyy työntövoima. Niinpä ”Big bang” onkin voinut olla suuri ponnahdus: maailmamme onkin saattanut syntyä aiemmasta universumista, joka on puristunut kokoon oman massansa takia, kunnes se on alkanut laajentua uudelleen. Tuo alkutila on kuin Planckin tähti, missä kavanttifluktuaatiot tasapainottavat aineen massaa. Äärimmilleen puristuneena se alkaa jälleen laajeta, jolloin tuo musta aukko räjähtää.
Kumman lipun , ”standardimallin” vai ”silmukkakvattigravitaation” nyt ostat, astut kuitenkin samaan kosmiseen junaan eli laajenevaan kosmiseen aika-avaruuteen, mutta näkemäsi maisemat koet aina hiukan eri tavoin. Tämä maailma ja maisema kysyy samalla sinulta, voitko määrittää asemasi tarkasti tässä aika-avaruudessa? Kumpi lipuista siis kertoo sinulle tarkemman kuvan maailmasta, jossa olet?