Ajankohtaisen kakkosen-Venäjä-ohjelmasta ja illasta 16.04 on vaikea sanoa mitään painavaa, saati positiivista. Se oli kevyttä kamaa ja uusinsi stereotypioita. Sääliksi käy toimittajien ammattitaitoa!
Toimttajat Jyrki Richt & co olivat äärimmäisen huonosti valmistautuneita. Stereotypiat ja ”perusryssä”-kysymykset loistivat, piti jopa ohjelman loppupuolella palata talvisotaan ja jääkiekko-otteluiden isänmaalliseen henkeen, jotta Suomessa asuvat venäläiset ”avautuisivat” : kenen joukoissa seisot! En ymmärrä millään, että Venäjä-suhteemme olisi edeLleen tällä tasolla.
Pitää sanoa, että kaikki ohjelmaan kutsutut Venäjän suomalaiset, suomea osaavat venäjänkieliset ja kaksoiskansalaiset pitivät tässä streotypia-painostuksessa pokkansa peräti hyvin.
Ohjelmassa äänessä olivat nopeimmat ja äänekkäimmät ja esim hiljaiset viisaat naiset (toimittajat Marja Manninen, Eilina Gusatinsky) jäivät taustalle. Onneksi toimittaja-kirjailija Polina Kopylova sai puhua muita naisia enemmän. Edes dosentti ei häntä keskeyttänyt.
Dosentti Johan Bäckman osasi kyllä yleensä keskeyttää jokaisen ”erimielisen” ja ehtii huuta aina muiden päälle. Suomentaja ja venäl kulttuurin supertuntija Jukka Mallinen oli alussa terävä, mutta jäi sitten paitsioon, ei kaiketi saanut puheenvuoroja (?). Olisin odottanut juuri häneltä sanottavaa venäl intelligentsijan & toisinajattelijoiden mietteistä, mm suhteessa Ukrainan tapahtumiin. ”Raskol”, erilaiset fraktiot mielipiteissä on siinä porukassa päivän sana. Moskovassakin …ja kulttuuripiireissä on selkeä jako suhteessa Ukrainan tapahtumiin.
Taiteilija ja moniottelija Sami Hyrskynlahti on asunut Pietarissa kohta 20 vuotta, mutta ihme ja kumma – ei mitään järkevää sanottavaa mistään! Hänet olisi kevyesti korvannut vaikka Ville Haapasalo, humalassakin…
Aleksanteri-instituutin Markku Kangaspuro oli tyyni ja asiallinen – häneltä olisi voinut kysyä ja vaatia vähän taustojakin: koko Ukraina jäi roikkumaan ilmaan ilman perustietoja katsojalle. En ymmärrä mitä ikuinen poliittinen broileri IlkkaKanerva teki studiossa? Joku historioitsija olisi ollut paikallaan. Tai vaikka sotilasasiantuntija. En ymmärrä Kanervan kierrätystä. Enkä ymmärrä että asiaohjelmassa faktat unohtuvat.
Kun olen itse liikkunut sekä Länsi- että Itä-Ukrainassa (Hmelnitsk, Kiova, Harkova) ja Krimillä (Jalta, Odessa) – tiedän miten erilaisista alueista on kyse …ja erilaisista mentaliteeteista. Tätä aluehistoriaa olisi pitänyt valottaa enemmän kun kerran Ukraina nousi noin selvästi (ymmärrettävästi) esiin…
Myönteinen puoli keskustelussa oli se, että Suomen venäjänkieliset saivat oman äänensä edes jotenkin kuuluviin – mukana oli fiksua venäl porukkaa, kaiken kaikkiaan. ”Sota” ja ”urheilu-jääkiekkoaiheisiin” provosoiviin kysymyksiin heillä oli jokaisella oma mielenkiintoinen näkökulmansa. Tämä venäjänkielinen RESURSSI on aika lailla syrjässä Suomen mediassa kun keskustellaan juuri ja nimenomaan heitä koskevista asioista.
Joensuulainen Olga Davydova on tunnettu YO-tutkija ja tohtori, joka on myös identiteettikysymysten ja maahanmuuton asiantuntija. Hänellä on kokemusta sekä tutkijana että kansalaistoimijana Joensuun ulkomaalaisten parissa.
Olga Davydova kirjoittaa – ja laittaa viestinsä YLE-ohjelman toimittajille (lainaan sitä Olgan luvalla):
”Kaikkein pahimpana epäonnistumisena pidän toimituksenne pyrkimystä puhua näin herkistä asioista viihdeformaatissa. Infotainment ei mielestäni ole sopiva muoto, vaikka sitä on monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa puolustettukin sillä perusteella, että se johtaa loppujen lopuksi vakavaan asialliseen keskusteluun. Nimenomaan asiapitoista keskustelua kuitenkin toivoisi näkevän juuri ylen kanavilta, koska on enää hyvin vähän mediumeja, jotka kykenevät sellaiseen ja Venäjä-suhteesta olisi juuri tänä aikana ”terapeuttisinta” keskustella nimenomaan analyyttisesti eikä ”huutoäänestyksellä”, kuten kävi ohjelmassanne niin toimittajien työn kuin monien kutsuttujen vieraiden takia. Siis: mielestäni viihdeformaatti on väärä tällaisten asioiden käsittelyyn ja sotii ylen toimintaperiaatteita vastaan…”
”Ohjelman toisessa osassa toimittajat tekivät ”kokeen” kysymällä läsnä olevilta ”venäläisiltä” (joiden taustat ja elämäntilanteet ovat selkeästi moninaiset ja ”moninapaiset”, eli transnationaalit: heidän siteensä sekä Suomeen että Venäjään ovat syviä ja henkilökohtaisia, persoonaan meneviä ja sitä muokkaavia) kenen puolella he olisivat Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelussa ja mahdollisessa sodassa. Kysymys on pöyristyttävä siinä mielessä, että se siirtää monia kuulumisia sallivaan monikulttuurisuuden tilaan yhden ja ainoan lojaliteetin tunnustavan kansallisvaltion logiikan. Tätä urheilun kautta maahanmuuttajien lojaalisuutta testaavaa ”krikettitestiä” on tutkimuksessa valtavasti ja perusteellisesti kritisoitu mm. siitä, että vaatimalla maahanmuuttajilta täyttä lojaalisuuden vaihtoa ja sen julkista tunnustamista vastaanottajavaltio tekee väkivaltaa, assimiloi maahanmuuttajia ja tuottaa samalla väärää tietoa: ihmisten elämät ovat monimutkaisempia kuin ”integraation” mallin antama kuva. On mahdotonta ja myös tarpeetonta jättää taakseen vanhat sitoutumiset jotta tulisi ”uuden yhteiskunnan jäsen”. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa jäsenyyksiä ja osallisuuksia on monenlaisia, ja sota mallina ihmisten identifioitumiselle on tällaisessa yhteiskunnassa väärä. Esittämällä tämän kysymyksen läsnä oleville ”venäläisille” toimittajat toisaalta osoittivat täyden kyvyttömyytensä ymmärtämään monikulttuurisuutta, joka ei olisi ”kulttuurien mosaiikkia” tai maahanmuuttajien ”kotoutumista” vastaanottavan valtion ehdoin vaan jatkuvaa neuvottelua ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten luovaa yhteistoimintaa. Me teemme asioita sanoilla. Ohjelman toimittajat kysymyksenasettelullaan ovat tehneet vääryyttä ja hallaa Suomen monikulttuurisuudelle yksinkertaistamalla ja profanoimalla sitä.”
”Olette ohjelmassanne soveltaneet samanlaista etnistävää logiikkaa kuin mitä nyky-Venäjän hallinto käyttää propagandassaan: kaikki ihmiset nähdään ennen kaikkea kansallisuutensa edustajina ja sitä kautta kansallisuutensa valtioihin ja niiden johtoon sidottuina. Ukraina-konfliktissa tapahtuu sama, mikä tapahtui Georgian sodan ja Pronssisotilaan jupakan aikana: Suomeen muuttaneet venäläiset pakolla liitetään Venäjään, ja juuri sitä nyky-Venäjän hallinto toimillaan tavoittaakin, mm. esittämällä kaikki venäjänkieliset omana diasporana, ”maanmiehinä”, joita sillä on oikeus ”puolustaa”.
Hyvä Olga! Paljossa samaa mieltä,
Öisinajattelija