Tulipa kuljettua pääsiäisenä kirkosta kirkkoon Pietarissa.
Älkää silti säikähtäkö, Öisinajattelija ei ole hurahtanut uskoon, vaan teki Suomi-teemaisen Pietari-matkan naapuriin, MatkaKarjalan ”asiamiehenä”. Kun aiheena oli Pietarin suomalainen historia, ei esim inkeriläisten osalta oikein voinut välttyä kirkkokäynneiltä.
Pääsiäismatka alkoi suomalaiskierroksella kaupungissa, joka aikoinaan 1703 perustettiin Jänis-saarten maisemiin, juuri sille paikalle Nevan suistoon, missä sijaitsi soisella maalla inkeriläisasutus. Nyt strategisella paikalla seisoo Pietari-Paavalin linnoitus. Mainio oppaamme Tatjana Pavlova oli ottanut asioista selvää ja kuulimme tuhdin tietopaketin mm 1800-luvun Suomen Suurruhtinaskunnan paikoista ja asioista.
Kirkosta kirkkoon
Ensimmäinen kirkkokäynti tapahtui luterilaiseen Pyhän Marian kirkkoon, nykyisen Suomi-talon naapuriin. Sitä ennen kuulimme paitsi talon esittelyn, myös loistavan luennon Inkerin historiasta. Paikalle olimme kutsuneet Inkeriliiton aktivistin Vladimir Kokon. Kokko ei ole ihan samaa mieltä esim Suomen presidentin, Mauno Koiviston kuulusta hätähuudosta ja inkeriläisten kutsumisesta Suomeen ”paluumuuttajina” vuonna 1990. Tämä paluumuuttaojono sulkeutuu muuten parin vuoden sisällä.
Kierroksen päätteeksi piipahdimme myös Shpalernajalla, Mannerheimin kunniaksi perustetussa hotellissa nimeltä ”Marshal”. Pitihän siellä pienet terävät vodka-paukut nakata. Tosin ehdotin, että’ jokainen tai joka toinen voi juoda joko Mannerheimin tai Eino Rahjan kunniaksi. Juuri Shpalernajaa pitkin Eino Rahja saatteli Vladimir Uljanovia kohti Smolnaa, vallankumousyönä 24. lokakuuta 1917. Samaan aikaan Mannerheim hoiteli kipeää nilkkaansa Odessassa…, hänhän kuuli vallankumouksesta vasta matkalla Pietariin, mistä jatkoi välittömästi Helsinkiin ja Vaasaan, missä venäläisestä tsaarinupseerista kehkeytyi juuri itsenäistyneen valkoisen Suomen ylipäällikkö… Paradoksi sekin.
Illan päätti yksityinen käyntimme Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon, pääsiäisiltana lauantaina 19. huhtikuuta. Kirkko sijaitsee aivan hotelli Azimutin tuntumassa, Lermontovin Prospektin lähellä ja Fontankan rannalla. Tämä sattui olemaan Öisinajattelijan toinen pääsiäiskirkkokäyntini Nevan rannalla. Tasan 40 vuotta sitten, 1974 oli myös pääsiäinen ja kirkko tupaten täynnä. Olin nuori mies ja jaksoin tuolloin kirkon ympärikierroksen. Nyt kävimme kirkossa alkuyöstä, jolloin väkeä oli paljon vähemmän kuin 40 vuotta aikaisemmin…
Inkerinmaa: Hatsina ja Kronstadt
Toinen matkapäivä vei porukkamme Hatsinaan, Inkerinmaan keskukseen. Inkerinmaasta siellä on vain vähän jäljellä, ei juuri asumuksia, vaan vain luterilainen kirkko ja stalinilaiset rakennelmat kaupungissa. Olisi kai pitänyt etsiä Inkerinmaata ja kieltä vähän kauempaa, Viron suunnasta… . Hatsinan palatsi oli silti elämys sinänsä: saksalaisten sodan aikana täysin tuhoama palatsi on restauroitu osittain ja antaa kuvan siitä mitä Katariina Suuren ja Pavelin aikana paikalla oli.
Aikaisemmin suljettu saari, varuskuntien Kronstadt oli seuraava kohde, myös komea Pyhän Nikolauksen kirkko. Kirkkojahan ei aina räjäytelty Neuvosto-Venäjällä 1920-30-luvulla, kuten usein luullaan. Bolshevikeista monet, kuten ”opetusministeri” eli kulttuuriasiain kansankomissaari Anatoli Luntsharski ja Vladimir Leninkin ymmärsivät vaatia kulttuuriperinnön säilyttämistä. Myös Pyhän Nikolauksen kirkko säilyi: siitä tehtiin osin kulttuuritalo ja teatteri, vain sipuli ja risti poistettiin ja niiden paikalle nostettiin sirppi ja vasara. Kulttuuri tuotettiin uskonnon paikalle. Ehkäpä tässä syy sille, että juuri kulttuuri ”pyhitettiin” ja ns korkeakulttuuri ( teatteri, ooppera, maalaustaide, elokuva) oli aina Neuvostoliitossa arvossaan vs. roskakulttuuri? Miettikääpä! Nyt kirkko on taas kirkko ja porukkaa näytti piisaavan pääsiäissunnuntaina 20. huhtikuuta.
Pietarin tulvia estävä pato ja padon ylle rakennettu ohikulkutie näyttää toimivan. Pelko siitä, että Neva-joen suisto olisi patorakennelman ansiosta saastunut jäteallas, ei ole todentunut. Isot aukiolevat sulkuportit tekevät tehtävänsä eikä kukaan ole löytänyt ”lämpenevässä jätealtaassa” viihtyviä krokodiilejä, joilla vielä 1970-luvulla peloteltiin pietarilaisia…
Kronstadt on tietenkin myös Suomen historian kannalta merkittävä paikka. Talvella 1921 siellä kapinoivat matruusit rohkenivat vastustaa bolshevikkeja ja vaatia aitoa ”neuvostovaltaa”. Bolshevikkien valta ei ollut monen anarkistisesti ajattelevan Baltian laivaston matruusin mielestä tarpeeksi vikkelästi kansan asialla, vaan alkoi jo 1921 byrokratisoitua. Kapina kukistettiin verisesti. Ainakin 6000 kapinoitsijaa pakeni Suomenlahden jään yli Suomeen (missä heidät internoitiin ja sittemmin hajaantuivat ja suurimmaksi osaksi palasivat pikapikaa salaa Venäjälle, osan siirtyessä Ruotsiinkin…). Kysymyksessä oli kuitenkin suurin yksittäinen muuttoaalto Suomeen itsenäisyytemme aikana, vähemmän tutkittu aihe…
Öisinajattelija