Lomailin Venäjällä kuten Öisinajattelijalla usein on ollut tapana.
Sukusiteet ja tunneilmasto velvoittavat, jopa kutsuvat…
Viime vuoden juhannusjuhlat menivät sukulaisissa Pietarissa.
Nyt ”guljailin” heinäkuun alun Petroskoissa. Helle suosi,
vaikka sadekin iski välillä äkkipäätä.
Ja liput Kizhin kirkkosaarelle suorastaan kiristystä: 2500 ruplaa / hlö.
Petroskoi on uskomattomasti kaunistunut ja siistiytynyt.
Siellä on nautinto guljailla rantabulevardilla ja miettiä mitä
O.W. Kuusinen , ”Ylin Kalastuksenvalvoja” mahtaisi miettiä,
jos eläisi. Patsas on jykevä, silti kalevalainen.
Kaikkialla on kutsuvia terasseja kuten Helsingin keskustassa.
melu ei ihan yhtä kova, onneksi! Uusia etnisiä ravintoloitakin nousee kuin sieniä sateella.
Sushi-paikat näyttävät olevan erityisen suosittuja, mutta esim vanha kunnon ”brezhneviläinen” ja siis 70-lukulainen baari
Leninin prospektin alamaissa, melkein rannalla, vetää yhä. katossa komeilevat Gagarin ja sivuseinällä Vysotski.
Mutta palataan historiaan. Joka seinällä laattoja kunnon kansalaisille .Menneisyys muistissa:
Kalevalaisia ovat teatteriaukion läheisyydessä istuskelevat
Marx ja Engels – äkkipäätä miehet vaikuttavat runonlaulajilta.
Katsokaapa!
Koreassa, siellä Kiinan oikeassa idässä, Marxilla, Engelsillä ja Leninillä
kuulemma silmät näyttivät jo ihmeen vinoilta. Paikallisuutta (?)…
globaali lahja maailman vallankumoukselle…
En oikeastaan tehnyt mitään Petroskoissa. Söin ja join, kohtuudella.
Kunhan käveleskelin, piipahdin torilla ja piipahdin rokkipaikassa
nimeltä Kivatsh. ”Ei, ei Santtu Karhu ole täällä käynyt, ei ainakaan
eilen tai tänään”, sanoi tarjoilija keskiyöllä. Mikäpä siinä?
Sattoihan Santtu olla vaikka Ilosaari-rockissa(?)
vaikka yleensä olen tottunut väittelemään Santun kanssa nationalismista
jokaikisen Karjala-vierailuni aikana. Rokkari mikä rokkari! Karjalaisuuden kantakundi!
Kovimmat mietteet kuulin ukrainalaiselta Svetlana Tsyganovalta.
Hän on Ukrainasta, Rossiskaja Gazetan Petroskoin kokovaltakunnallinen toimittaja,
kas tässä:
Svetlana:
”Venäjän Karjalassa on suuri ukrainalainen vähemmistö
On mahdollista, että ukrainalaisten pakolaisaalto yltää myös tänne.
Siskoni perhe lähti jo Luhanskista armeijan pommituksia pakoon,
asuvat nyt ”paperittomina” Moskovassa.
Tiesittekö siellä lännessä – kymmeniä tuhansia pakolaisia Venäjän-Ukrainan rajalla, teltoissa!”
”En ole koskaan kokenut Karjalassa minkäänlaista rasismia tai halveksuntaa.
Päinvastoin, Petroskoissa toimii ukrainalaisten kulttuuriseura ”Kalina”,
jota myös paikalliset arvostavat ja tukevat.
Meillä on oma kuoro ja Kalina järjestää jatkuvasti mielenkiintoisia kulttuuritapahtumia”.
Svetlana jatkaa:
”Minulle, Karjalan ohella, itäpuoli Ukrainaa on aina ollut se ´kotimaa´,
mentaalisesti läheisempi Ukraina.
En ole lomaillut Länsi-Ukrainassa,
mutta tiedän kyllä että Puola kiehtoo siellä eri tavoin.
Tosin, läheskään kaikki Kiovan ministeritkään eivät osaa ukrainan kieltä.
Donetskissa ja muualla idässä puhutaan sekakieltä,
vaikkakin pääsääntöisesti venäjää.
Puhdasta ukrainaa ei kuule ja siksi kielikysymys on niin herkkä
ja erottavakin tekijä. Molempiin kieliin,
venäjän ja ukrainan puhumiseen pitää olla oikeus, ilman muuta…”
Svetlana Tsygankova sanoutuu jyrkästi irti nationalismista.
Hän ei hyväksy Ukrainan kriisin väkivaltaista ratkaisua.
Aseet on laskettava ja neuvoteltava. Muuten pakolaisaalto kasvaa.
Niin separatistien kuin Ukrainan virallisen armeijan
julmuudet saavat jyrkän tuomion:
”Miten tähän on tultu? Me olemme slaaveja, veljeskansoja…”
Öisinajattelija