Pentti Haanpään tarina ja Tarinaniskennän SM – Kärsämäki 2014
Kärsämäen elämäntarinafestivaali kuului luonnollisesti tämänkin kesän heinäkuun lomaohjelmaani. Tällä kertaa festarin sisältö oli ehkä tavallistakin painavampi. Kirjailija Pentti Haanpään (1905-1955) syntymästä tulee kuluneeksi ensi vuonna 110 vuotta ja kuolemastakin 60 vuotta. Kärsämäki ennakoi hyvin! Kun Haanpää on syntyisin Piippolasta, on selvää, että myös naapurikunnan eli Kärsämäen tarinafestari innostuu miehestä, joka osasi kuunnella muita, oppia tarinankertojilta ja joka eli, valitettavasti, vain paria viikkoa vaille viisikymppiseksi.
Mitäpä olisi Pentti Haanpää vielä ehtinytkään…ellei olisi hukkunut juovuspäissään Pyhännän ja Kärsämäen väimaastossa sijaitsevan Lamu-järven Pitkäsaaren rantaveteen syysmyrskyssä 1955 (?). Veden syvyys oli kuolinpaikalla vain noin 180 cm ja Pentti löydettiin pienestä syvänteestä, josta ei vettyneessä sarkatakissa ja saappaissa päässyt juopuneena ylös veneen täytyttyä vedellä ja kaaduttua…:
”Syvempiä kokemuksia! sanoi jätkä kun suonsilmään upposi”. Suunnilleen noin kuului yksi Haanpään aforismi. Se toteutui karmealla tavalla.
Haanpää-kierros ja seminaari
Haanpää-kierros 17.7. alkoi luonnollisesti Pentti Haanpään museosta, Piippolan kirjaston tiloista. Siellä pari huonetta on pyhitetty Haanpäälle ja suuri osa esineistöstä kuten arkistoistakin on saatu sinne Haanpään tyttären, Elsan kuoleman jälkeen 5-6 vuotta sitten.
Haanpää-seuran sihteeri Seija Hankonen esitteli museon aarteita ja aitoja paperidokumentteja, muun muassa Haanpään koukeroisia muistikirjoja ja pienenpieniä lehtiöitä. Juuri siellä, Piippolan museossa tietokirjailija Matti Salminen teki suurimmat löytönsä, joita esittelee kirjassaan PENTTI HAANPÄÄN TARINA (2013). Tuo sitkeä elämäkertatyö on ollut aivan uraauurtava ja muuttanut käsitystä Haanpäästä melko tavalla.
Piippolasta matkasimme bussilla Lamu-järvelle, Korpelaiseen. Sinne Haanpää sai kustantajan raha-avustuksen turvin rakennettua aikanaan komean kesäpaikan, jopa kesämökistä erillisen pienen työkammarin, jossa sai rauhassa katsella järvelle, miettiä ja kirjoitella – tottakai myös rentoutua ja juopotella sukulais- ja tuttavaporukassa. Uskovainen Aili-vaimo kun ei hyvällä silmällä katsonut miehensä eriskummallista ystävä- ja korttirinkiä kotipihallaan. Haanpään henkilöhahmoista, esim Iisakki Vähäpuheisesta (=todellinen suupaltti!) saimme kuulla monta humoristista tarinaa osaavan oppaan, Martti Ohjalahden kertomana.
Seminaarissa 18.7. kirjailija Matti Salmista haastatteli Taija Tuominen , itsekin kirjailija ja kirjoittamisen kouluttaja. Paljon kuuli uutta – ja vakuuttui siitä, että Pentti Haanpää ei todellakaan ollut mikään sulkeutunut maalaispoika, vaan laajasti sivistynyt mies, jonka kehitykseen omalla Mikko-isällä oli melkoinen vaikutus. Tottahan toki, Piippolan syntymänero inhosi Helsingin herroja ja löysi ensimmäisen ymmärtäjänsä työväen miehessä, Arvo Turtiaisessa, jonka kanssa kaveerasi tasavertaisesti. Lisää löylyä kiukaalle ja detaljitietoa Haanpäästä lisäsivät oululainen kulttuurineuvos Tuure Holopainen, kouluneuvos Juhani Lassila ja edellä mainittu Seija Hankonen. Ja kun vielä saimme nähdä Ritva Ikolan ohjaaman, Haanpään teksteihin perustuvan teatteriesityksen ”Rohkeutta nähdä metsä puilta”, päivä oli täydellinen.
P-kiekko ja muita tarinoita
Tarinaniskennän (19.7.) SM-suvereeni voittaja oli tänä vuonna ruotsinsuomalainen Aulis Kytömäki Eskilstunasta. ”P-kiekko” -niminen tarina rankattiin tuomaristossa (jota johti Kari Krapu ja johon Öisinajattelijallakin oli kunnia kuulua) yksimielisesti ykköseksi. Se oli myös yleisön suosikki. Kytömäki käytti herskyvää kieltä, suomea ruotsalaisittain, ja rakensi tarinansa sisään myös toisen, ”huhupuheiden” eli juorujen sivujuonen. Siinä mitättömästä tapahtumasta, pysäköintikiekon ostosta kohoaa ilottelu, missä tarinankerronnan peruselementit, draaman koko kaari ja kaikki lisämausteet ja vivahteet ovat läsnä. Lukekaapa! Tarina ilmestynee seuraavassa Elämäntarina-lehdessä. Mutta tottakai SE PITÄÄ KUULLA!
Vuoden 2013 voittaja Sirkka Huhtahaara kertoi tällä kertaa koskettavan ”kuolemiskertomuksen”, missä tragedioita yhdisti edesmenneen laulajan Kirka Babitsinin kappaleet. Palkintona toinen sija. Kolmas palkittu oli joensuulainen Kari Väisänen. ”Mökkivierailu” oli hyvinkin miehinen kertomus simpukoiden ylensyönnistä ja yöllisen veneretken vaaroista. Mitä tekee mies kuin vene on uppoamaisillaan eikä pelastusliivejä ole? No, hän aukaisee vetoketjunsa, jotta hukkuminen tilastoitaisiin normaaliksi: sepalus auki kuolee suomalaismies vesillä yhä aivan liian usein… . Kas siinä tarinan oiva opetus!
Öisinajattelija