Kotipitäjässäni Keski-Pohjanmaalla vaikutti menneinä vuosikymmeninä pikkurikollinen ja erilaisten päihteiden kestonaukkailija, Ensio (=nimi muutettu).
Hän oli kaukainen sukulaiseni ja elämäkertansa rankempi kuin minun: jo 16-vuotiaana tie vei viideltä saunaan ja kuudelta putkaan ja sittemmin vankilaankin.
Ensio oli kaltoinkohdeltu lapsi ja nuori, joka ei koskaan päässyt yli kokemaansa. Hän kosti kaiken yhteiskunnalle, jolta otti omansa omalla tavallaan, vaikka olisi älynsä puolesta pärjännyt vaikka missä. Kaiken lisäksi hän oli komea nuorukainen, johon naisetkin rakastuivat – vappumielenosoituksessa Ensio kantoi joskus punalippua tatuoitu ylävartalo paljaana. Vapun jälkeen paikallislehti tosin kirjoitti: ”Toukokuun alussa murtauduttiin paikalliseen R-kioskiin, Ensiota ei ole vielä tavoitettu”.
Voi olla, että tuo on pelkkää legendaa, mutta Ension nimeen liitetään muutakin tarinaa. Esimerkiksi se, että kun hänet pitkien suostuttelujen jälkeen saatiin houkuteltua työnvälitykseen ja ”orjakauppias” (=termi on Ension) kysyi:
-”Oletkos Ensio katsellut viime aikoina töitä?”
-”Tokkiinsa, kolmen kilometrin päästä kiikarilla!”
Ensio sai liikanimen ”Näkökenttä” eivätkä tarjotut ja vastaanotetut työsuhteet olleet pitkäaikaisia.
Kerran Ensio saatiin taas uhalla orjakauppiaan puheille. Keskustelu oli seuraava:
-”Onko täällä tarjolla jotakin töitä?”
-”Ei ole kuule Ensio nyt paljon töitä tarjolla, sanon suoraan”
-”Kiva kuulla, enpä olisi paljon tarvinnutkaan!”
Kun se seitsemäs tai jotakin nainen jätti miehen, Ensio viilteli ranteensa auki, mutta pelastui. Lääkäri oli fiksu ja neuvoi Ensiota seuraavalla kerralla vetämään valtimon vinottain, jolloin verenvuotoa olisi enemmän ja kuolema lähempänä. Legendan mukaan Ensio otti opikseen ja teki oikeaoppisen itsemurhan nelikymppisenä…
Björn ja Ensio
Ensio siis, vaikka ei työtä rakastanut, työllisti yhteiskuntaa ja sai maksaa myös kovan hinnan vankilavuosillaan. Björn (=nimi muutettu) on vanha opiskelijaystävä, pankkiiri, joka on myös heiluttanut punalippua mielenosoituksissa. Ensiosta poiketen Björn on nakannut punalipun roskakoriin ja alkanut nostella osakeanteja. Siinä missä Ensio murtautui nakkikioskeihin, Björn on murtautunut oikeusoppineine tohtoreineen lakien ulkopuolelle keräten vikkelästi rahaa, kavereitaan auttaen ja kenties veroparatiiseihin sijoittaen. Erotuksena Ensiosta Björn myös syntyi kultalusikka suussa ja perintöpääoma taskussa.
Mutta: Björnissä ja Ensiossa on paljon samankaltaista. He ovat olleet älykkäitä ja yritteliäitä nuorukaisia, komeita poikia ja joskus jopa aatteelleen uskollisia. Molemmat pyrkivät elämässä eteenpäin, joskus myös epärehellisin, moraalittomin keinoin. Toinen heistä maksoi pikkurikoksistaan ja valitsemastaan tiestä kuolemalla, toinen kipusi yhteiskunnan huipulle tekemällä rahalla rahaa – usein keinotellen ja moraalittomasti lakijärjestelmän porsaanreikiä hyödyntäen. Siellä hän paistattelee päivää, pankkimaailman guruna, ja julistaa meille aika ajoin totuuksiaan, jotka tuottavat yhteiskuntaan uusia ensioita, niitä joilla voi sittenkin olla enemmän moraalia, vaikka joutuvatkin armottoman kapitalistisen järjestelmän sijaiskärsijöiksi, jopa uhreiksi.
(Tarinalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa – nimetkin keksittyjä!)
Öisinajattelija