Joensuulainen, mm. Venäjän matkoihin erikoistunut matkatoimisto MatkaKarjala järjesti kulttuuripitoisen kirjallisuusmatkan Pietariin 21.-24.4. 2016. Lupauduin matkanjohtajaksi ja reissulle lähti mukaan reilut kolmekymmentä kiinnostunutta.
Matka meni mukavasti ja sopuisasti – varmastikin syystä, että porukka oli hyvin perehtynyt teemaan ja venäläisestä kirjallisuudesta innostunut.
Raskolnikovin jalanjäljillä
Kirjallisuuskierros (Pushkin-Gogol-Dostojevski) ja jalkautuminen perjantaina Heinätorin Dostojevski-Raskolnikov-maisemiin oli omanlaisensa elämys ja pätevä opastus Maria Vasiljevan johdolla kesti lähes 5 tuntia.
Kiertoajelun aikana tutustuttiin pintapuolisesti kansainväliseen opiskelijaelämäänkin 1970-luvulla, josta Öisinajattelijalla on lähes 6 vuoden kokemus.
Myös Dostojevski-museokäynti filmeineen antoi uutta tietoa kirjailijan arki- ja perhe-elämästä. Selvästi tykättiin myös Dostojevski-päivän (2. heinäkuuta) viettoa Pietarissa kertovasta elokuvasta. Olisipa Suomessa edes jotakin vastaavaa karnevaalia kirjallisuuden ympärillä! Tuntuu toki oudolta, että juuri vakavamietteisen Dostojevskin nimeen on rakennettu iloluontoinen kirjallisuuskarnevaali (?), johon liittyy teatteria, tanssia, nukketeatteria, musiikkia, performanssia ja kaikkea mahdollista.
Mukavaa oli nähdä lukuisia Dostojevskin ja muidenkin pietarilaiskirjailijoiden romaaneihin liittyviä hahmoja ja episodeja. Kun kaikkea ei selitetty ja alleviivattu, piti vain todeta: ”Rodion Raskolnikov, oletan?”
Leningradin piiritys
Lauantain ohjelma alkoi hartaissa merkeissä, Piskarevskin hautausmaalla. Leningradin piirityksen uhrit, Äiti-Venäjän patsas, muistomuuri ja noin 500 000 siviilin haudat sekä surumusiikin kautta aukeneva siviilien kärsimysnäytelmä 872 piirityspäivän aikaisessa Leningradissa pysähdyttävät. Maailman isoin joukkohauta, siviilien nälkään näännyttäminen ja pommitukset, yksi II maailmansodan hurjimmista sotarikoksista, vetivät porukkamme hiljaiseksi.
Leningradin puolustuksen ja piirityksen museo teki myös vaikutuksen. Siellä kannattaa käydä ihmettelemässä miten pienellä leipäannoksella (= 125 grammaa / hlö / vrk) nälkiintyneen siviilin piti pärjätä talvella 1941-42. Onneksi myöhemmin ns. ”Elämän tie” ja sen kautta tapahtuva ruokahuolto pelasti paljon. Myös lapsia ja naisia voitiin evakuoida pois kaupungista jopa satoja tuhansia.
Anna Ahmatova
Sää suosi meitä aina välillä, aurinkokin paistoi, erityisesti lauantaina. Iltapäivän
Anna Ahmatova & Josif Brodski-kierros kesti Ahmatovan kotimuseossa lähes kaksi ja puoli tuntia ja sisälsi paljon uutta infoa. Pitkään vireillä ollut hanke Nobel-runoilija Brodskin omasta kotimuseosta näyttää siirtyvän hamaan tulevaisuuteen, mutta hänenkin elämäntarinansa tuli tutuksi. Vähän ihmettelimme, että Ahmatovan elämäkerran ohella, hänen viimeinen miehensä, taidehistorioitsija ja tiedemies Nikolai Punin nousi Fontankan talossa niin keskeiseen rooliin. Kerroin museovirkailijoille myös joensuulaistutkija Anneli Heliön upeista Ahmatova-suomennoksista, kirjasta ”Olen äänenne” (Kirjokansi 2015).
Osa porukasta kävi läheisellä torilla (Kuznetsnyi rynok) , gruusialaisessa kohtuuhintaisessa ravintolassa tai ihan vain kansankuppilassa, ”Stolovajassa”. Illalla vielä aikaa vierähti ”Kulkukoira”-kulttuurikapakassa tai baletissa ja teatterissakin. Pieni ryhmä valitsi Frida Kahlon taidenäyttelyn Fontankalla (Faberge-paviljongin siivessä), missä kaikki oppaat olivat kuin Kahlon venäläisiä kopioita (?). Mukava oli huomata siellä venäläisnuorison paljous – museoon piti jopa jonottaa.
Sunnuntai oli paluupäivä. Ajelimme rantareittiä kohti Terijokea ja poikkesimme Repin-museon, ”Penatyn” puistossa ulkoilemassa. Komarovasta eli Kellomäestä emme sitten löytäneet Anna Ahmatovan hautaa, vaikka ajelimme ja kyselimme tietä. Vastaan tuli vain väärä, Repinon hautausmaa! Mutta nauruakin riitti seikkailusta huolimatta. Viipurissa pysähdyimme vielä pariksi tunniksi Viipurin torin, Kauppahallin ja Pyöreän Tornin tuntumaan.
Pietarin Vladimirski prospektilla sijaitsevaa Hotelli Dostojevskia kiittelivät kaikki. Keskeinen paikka Nevskin tuntumassa antaa mahdollisuuden mukaviin kävelyretkiin kaupungin keskustassa. Myös Vladimirin kirkko, kaksi metroasemaa, iso tori ja Dostojevskin patsas sekä kotimuseo sijaitsevat siinä ihan vieressä.
Öisinajattelija