Hotapulveri oli Öisinajattelijan lapsuudessa suosittu särkylääke. Kun rullasi auki intiaanin sulkapäähine-kuvalla koristellun pulveripaketin ja nakkasi sen suuhunsa, särky katosi kuin taikaiskusta. Myös ennakkoehkäisynä pulveri toimi: saattoi oleskella kaivoksessa, sellutehtaalla tai tukkikämpillä päivän jos toisenkin ilman kipuja. Mahtoikohan hotapulveri sisältää ripauksen morfiinia tai amfetamiinia? Lasten suuhunkin sitä kaadettiin, jotta valitus ja parku loppuisi hammas- tai korvasäryn iskiessä.
Nyt HOTA-sanalla on uusi merkitys, ainakin Oravikoskella. Siitä blogissani alempana. Mutta ensin Lieksan kuulumiset.
Pielisen messut. Lieksa
Öisinajattelijan viikonloppu sujui itäisessä Suomessa ison messu- ja pienen kylätapahtuman merkeissä. Seitsemännet Pielisen messut keräsivät koleasta säästä huolimatta ennätysyleisön. Kun poikkesin Lieksan jäähallissa sunnuntaina, kävijämäärän (la-su) arvioitiin nousevan lähimain 10 000 paikkeille. Teemana oli puu- ja metsä, mutta muutakin kaupallista tavaraa oli tarjolla. Markkinameiningin ja kaupankäynnin ohella mieltä lämmitti koulutuksen, opetuksen ja erilaisten innovaatioiden osuus.
Messujen tarkoitushan on lisätä myyntiä ja elvyttää markkinataloutta takamaillakin erilaisilla tempauksilla ja näyttävillä mainoskampanjoilla. Silti teemasta ”jokamies yrittäjäksi” on alkanut tulla vitsi. Ainakin Lieksan kaltaisissa paikoissa. Niinpä mielikuvitusta vaaditaankin siltä, joka aikoo messuilla tukkipuuta ja metsää kaupata! Tai edes pärekoreja.
Tilana jäähalli on vähän steriili. Kaikki katokset olivat nyt samaa formaattia ja esittelijät yhtä sliipattuja. Toki palvelualttiita. Vähän enemmän saisi olla happeningiä ja iloisempaa ilmettä tai kunnon sirkusmeininkiä, jota sitäkin oli vähän tarjolla. Onneksi värikästä maahanmuuttajaporukkaakin alkaa näkyä messuilla! Ja sekä lauantaina että sunnuntaina Venäjän Karjalan Mujejärven tanssiryhmä Harmonia sai aikaan vähän vipinää. Lienevätkö venäläisvieraat olleet myös oppia ottamassa(?), vaikka Äänisen rannan oma ”messutapahtuma”, ”Valkeat yöt” Petroskoissa kyllä hakkaa ainakin tunnelmaltaan mennen tullen suomalaisten juhlat.
Viivähdin tovin Nurmeksen Porokylän leipomon tuotteita maistellen ja mukaan lähti ainut messuostokseni, Suomen paras ruislimppu. Koli ja turismi olivat hyvin esillä useammankin esittelijän pöydällä. Ja media. Lieksan Lehden ja Maaseudun Tulevaisuuden kojuilla piti pysähtyä vähän turisemaankin. Onneksi on näitä vaihtoehtolehtiä eikä aina tarvitse lukea sitä Helsingin Pravdaa. Ikävä kyllä juuri 110 vuotta täyttänyt ViikkoPohjoiskarjala ja Kansan Uutiset loistivat poissaolollaan…
Ota HOTA, ei pakota. Oravikoski
(- ks. http://railimiettinen.blogspot.fi/2016/05/hota-hyvaaoloataiteidenavulla.html )
Öisinajattelijan lauantai-päivä 11.6. kului kokonaisuudessaan Kuopion eteläpuolella, nimittäin Leppävirran Oravikosken pienessä (entisessä) teollisuustaajamassa. Sen aktiivinen kyläyhdistys on pykännyt pystyyn uuden veikeän ”poikkitaiteellisen” kulttuuritapahtuman. Sain sinne kutsun – puhumaan kirjallisuudesta ja lähinnä kirjoittamisesta terapiana.
”Hyvää Oloa Taiteiden Avulla” (= HOTA) -päivää olivat Oravikoskella pitkään suunnitelleet paikalliset aktivistit Seija Partanen, Raili Miettinen, Seppo Hinkula ja Oiva Heikkinen. Tulos oli pienimuotoinen, koko päivän jatkuva ”kulttuuripläjäys” paikallisen Pub Vanhan Kaivoksen ympärillä ( – ks. www.pubvanhakaivos.net )
Oiva Heikkinen tallensi päivän kohokohtia myös videokamerallaan.
Pitääpä sanoa heti alkuun, että miljöö oli hyvin valittu, sopivan vanhanaikainen, rosoinen ja riittävän iso tila, jossa oli sekä monipuolinen olutvalikoima että huikean maittava ja täyttävä pizza merkkiä ”Mainarin Mättö”. (Kannattaa poiketa, 35 kilometriä Kuopiosta viitostietä etelään).Pihalla vieraili kirjastoauto, lapset viihtyivät pomppulinnassa ja erilaiset kirpputorin pöydät myivät kaikkea mahdollista kirjoista vaatteisiin. Sade toki haittasi ilottelua ja erityisesti kirpputorimeininkiä melkoisesti.
Pubin laajennettu sisätila (Kuntotalon vanha liikuntasali) palveli varsinaisena tapahtumapaikkana. Sen seinille oli taiten ripustettu valokuvanäyttely. Seppo Hinkulan todella upeista ja sävykkäistä värivalokuvista läsnäolijat saivat kirjoittaa myös vaikutelmiaan. Fotot pistivätkin mielikuvituksen liikkeelle – niissä nimittäi seikkaili aidonnäköinen luuranko eri asetelmissa ja maisemissa. Totta totisesti: nämä Hinkulan aivoitukset ja muotokieli pitää nähdä ja kokea!
HOTA-päivää veti ammattitaidolla Seija Partanen ja sen avasi Leppävirran kunnan puolesta kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Markku Vuori sekä Oravikosken kyläyhdistyksen jäsen Hannu Raatikainen. Sitten kuultiin musiikillisia välipaloja ja naisryhmän puhuttelevia runoja sekä yksinlauluakin – kunnes tuli lastenteatterin vuoro. Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijä Eeva Aitta esitti yksinään hurjan hienon satutarinan ”Pelastetaan äiti” – minimalistisissa mutta todella taiteellisissa kulisseissa. Tusinan verran lapsia ja pari tusinaa aikuista seurasi puolen tunnin teatteriesitystä herpaantumatta. Eeva Aitan kontakti lapsiyleisöön oli saumaton ja teeskentelemätön!
Myöhemmin iltapäivällä esittäytyi kirjailija Matti Pulkkisen muistoseura. Sen varsinaiset puuhanaiset, Oravikoskella asuva Raili Miettinen (syksyllä 2016 myös esikoiskirjailija!) – ja Pulkkisen hyvin tuntenut Lapinlahden ”kulttuurin monitoimikone” Pia Valkonen kertoivat seuran toiminnasta ja pohjustivat kirjallisuuskeskustelua. Tässä keskustelussa myös Öisinajattelija oli mukana – olen nimittäin vanhemmiten alkanut arvostaa Nurmeksessa syntynyttä kirjailijaa kovastikin. Matti Pulkkinen olisi ansainnut pääteoksestaan ”Romaanihenkilön kuolema” Finlandian. Jo esikoisteos ”Ja pesäpuu itki” sekä toinen romaani ”Elämän herrat” pistivät maaseutukirjallisuutta aivan uuteen uskoon 1970-luvulla. Niinpä Matti Pulkkisen muistoseura järjestääkin tänä vuonna peräti neljä tilaisuutta kirjailijan teosten ympärille. Oravikosken keskustelutilaisuus oli niistä järjestyksessä toinen.
Keskusteluun otti osaa myös Oravikosken uusi esikoiskirjailija Veikko Kastinen, jonka kirja oli sopivasti ilmestynyt HOTA-päivän aattona.
HOTA-päivän iltapuoli oli omistettu musiikille, kuinkas muuten. Musiikkiosuuden aloitti jo pitkään toiminut, Oravikoskelta alkunsa saanut trio nimeltä ”Miniwatti”. Siinä musisoivat paikalliset Jouni Antikainen laulajana akustisen kitaransa kanssa ja haitaristi Markku Vuori – täydennettynä Helsingissä asuvalla basistilla, Ari Luttisella. Upea porukka, joka soitti saumattomasti yhteen monenlaisia ”klassikkoja”. Ja mikä tärkeintä: ammattitaidolla!
Oli ilo olla Oravikoskella mukana! Suosittelen näitä pieniä, vapaaehtoisvoimin järjestettyjä kylätapahtumia ja esim kesäisiä teatteriesityksiä mieluusti kaikille. Jotenkin ne jäävät mieleen usein paremmin kuin suurella rummutuksella pykätyt isot markkinat, joissa kaupallisuus, ns suuret tähdet ja taloudellinen tulos ovat aitoa kulttuurinautintoa tärkeämmällä sijalla.
Öisinajattelija