Viikonloppu 28.-29. toukokuuta 2016 vierähti Hartolassa, mukavissa merkeissä.
Pitkään vireillä ollut PIETARISSA /LENINGRADISSA/ VENÄJÄLLÄ OPISKELLEIDEN TAPAAMINEN,  jossa mukana oli toki muuallakin opiskelleita ja puolisoja, täytti kaikki odotukset. Porukka, reilut parikymmentä, oli pääosin 1970-luvun veteraaneja. Onneksi mukaan mahtui jokunen nuorempikin, jotta perinne siirtyisi.

 

Ei mennyt montaa hetkeä, kun kasvot alkoivat näyttää tutuilta, mutta vanha totuushan on aina se kuten ”luokkakokouksissakin” : muut vanhenevat, sinä et! Esittelykierros ja lyhyet elämäntarinat palauttivat mieleen yhtä ja toista.

Evan ja Jussin kotipaikka Hartola näytti parhaat puolensa. Vaikka helle ei hellinyt, ei sitten satanutkaan, onneksi. Leirintäalue, ks.

https://www.google.fi/?gws_rd=ssl#q=hartola+camping

oli aivan upea, mökkejä, saunoja, jokirantaa ja kokoontumistiloja joka tarpeeseen. Ruoka oli hyvää ja Gasthaus-hotellipuolen huoneet kuten mökitkin laadukkaita ja sijaitsevat kauniissa jokirannan maisemassa.
Kiitokset isännille osaavasta palvelusta. Kaikki toimi (Niin , ei tarvinnut edes muistella vanhaa venäläistä sanontaa: ”Neuvostoliitossa ei mikään toiminut, mutta aina kaikki järjestyi!”)

 

Nautimme , söimme ja joimme, saunoimme ja uimme ja…no en kerro kaikkea…, mutta pääosin muistelimme menneitä, toki vähän väittelimmekin. Paula oli  nähnyt vaivaa valmistamalla kunnon venäläisen borsh-keiton ja piirakoita iltapalaksi saunan päälle: rantasaunan takkatuvassa ilo oli ylimmillään. Jussin piikkiin meni dombran soitto ja venäläinen musiikki. Hieman ovat alkaneet tuttujenkin venäläislaulujen sanat meiltä monelta unohtua. Ainakin Öisinajattelijalta. Jorma veti bravuurirunonsa ja muitakin muistoja, nostalgiaa, valokuvia ja painotuotteita pöydillä kierteli. PTI eli teknisen tytöt yllättivät laulutaidollaan. Tarinoita kuultiin monenlaisia, hullunkurisia sattumuksia, vitsejä ja ruokareseptejä

 

Saunan jälkeen asiaan kuuluvista ruokajuomista ei ollut puutetta. Harva taisi huomata, että ahnaat kitamme lutkuttivat (=Tuomari Nurmiota lainatakseni) myös Gunnarin 60-vuotisjuhlistaan säästämää ja reipashenkisesti tarjoilemaa ranskalaista, siis aitoa, konjakkia, jonka listahintaa en tässä uskalla edes aavistella.  Emme me Pietarissakaan ruplia laskeneet. Kuten pietarilainen maineikas elokuvaohjaaja Aleksander Sokurov kerran sanoi häntä haastatellessani:
”Neuvostosysteemin paras puoli oli ehkä se, että se opetti meidät halveksimaan rahaa – rahalla ja ystävyydellä ei ollut mitään tekemistä aidoissa ihmissuhteissa. Rahaa ei ollut ylenmäärin kellään!”

Mukana Hartolassa, ja sopivasti taustalla kameroineen hääri myös Aulis – toki hienovaraisesti. Odotellaan josko hän saisi meistä taltioitua sellaista kuvaa, jota joskus voisi katsella, ylpeänä tai häpeillen…

 

Öisinajattelija

ps. Hartolassa oli myös epävirallinen ennakko-julkistamistilaisuus Pietarin opiskelija-aikoja käsittelevästä kirjastani LEIJONASILLALLA, VÄHÄN VAILLE VIISI (2016) – ks.

http://kirjokansi.omaverkkokauppa.fi/epages/kirjokansi.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2015021935/Products/048