Putinin kanssa saunassa
”Istumme ylälauteilla, hiippalakit oikeaoppisesti korvien suojana ja vihtoa rapsuttelemme rivakasti. Putin, Manfred ja minä sekä joukko kasvottomia kadunmiehiä. Sauna muistuttaa hämärästi Pietarin Vasilinsaaren metron viereistä, vähän rähjäistä yleistä saunaa. Siellä opiskelijatkin tapasivat käydä stipendipäivänä, siis 1970-luvulla.
Putin laskeutuu lauteilta ensin ja panen merkille hänen trimmatun vartalonsa jo ennen kuin SamBO-harrastaja kysyy puoleemme kääntyen saksaksi:
”Soll dir jemand den Rücken einscheifen/ waschen, ordentliches Massage?” (=”Haluaako joku selänpesun, kunnon hierontaa?”)
Kaikki vaikenevat, painavat päänsä kuin löylyn lyöminä. Minäkin ja saksalaisystäväni Manfred.
”Ette kai pelkää ihokosketusta? Eihän homouskaan tartu?” Putin jatkaa nyt venäjäksi ja vaikuttaa vähän ylimieliseltä. Vaikenemme yhä…” (Unipäiväkirjasta 23.10.2017, klo 03,30)
Putin ja pakotteet
Luin eilen journalisti Nikolai Donskovin suomeksi ilmestyneen artikkelin ”Pakotteet eivät huoleta venäläisiä” (Le Monde diplomatique & Novaja gazeta 5 / 2017). Donskov on arvostamani pietarilainen toisinajattelija, jonka olen tavannutkin viitisen vuotta sitten, Lehtimiesliiton Pietarin matkalla.
Donskov ei länsimaisista kevyen luokan valejournalisteista poiketen ihmettele presidentti Vladimir Putinin suosion kasvua viime vuosina. En minäkään, en edes Stalinin arvostusta naapurissa.
Kannattaa katsella vähän taaksepäin, opiskella Neuvostoliiton hajoamista ja lähihistoriaa sekä Moskovan kutistuvaa roolia vaikkapa EU-Euroopan Nato-kehityksen varjossa. Venäjä, entinen CCCP-supervalta, on kääntynyt puolipakosta, ja pakotteista johtuen, yhä enemmän sisäänpäin. Mutta Moskova ei luovuta ja vaikka elääkin haaveissa ja menneessä, myös vahvasti tulevaisuudessa. Venäjä seisoo tukevasti savijaloillaankin, omistaa äärettömät luonnonrikkaudet eikä romahda kovin helpolla.
Donskov kirjoittaa muun muassa siitä, miten talouspakotteet ovat antaneet potkua maan omavaraisen talouden kehitykselle – aivan samoin kuin tapahtui lamakaudella aikaisemmin. EU:n ja USA:n kyvyttömät ja helppoheikkiset valtiomiehet naurattavat Kremlin johtoporrasta. Äärioikeiston nousu ja EU:n brexit-kehitys saa voimakasta kannatusta. Putin on presidenttinä suositumpi kuin koskaan; arviolta 80 % kansasta seisoo lujatahtoisen ”ortodoksi”johtajansa takana. Kirkko siunaa hänet; zhjuganovit, zhirinovskit ja kaikenkarvaiset nationalistit myötäilevät myhäillen. Venäjä on eri maata ja se tähyilee nyt Euraasian johtajaksi. Muuallakin kuin Venäjällä ounastellaan Euroopan rappiota, barbarian paluuta. Aurinko voi euraasialaisteoreetikkojen mukaan nousta tulevaisuudessa paljon kirkkaampana idästä…
Putinin haastajat ja seuraajat
Nikolai Donskov sivuaa artikkelissaan myös presidentin seuraajakysymystä, sillä vuodet 2018-2024 jäänevät putinismin viimeiseksi valtakaudeksi. Vastaehdokkaat on eliminoitu ensi vuoden vaaleissa, mutta sirkushuvien kannalta on tärkeää esimerkiksi se, että showbisneksen ”playgirl” Ksenia Sobtshak voi olla Putinin ”haastaja” 2018. Loistava veto sinänsä: ikiajoista sovinistisella Venäjällä on nyt ”todellinen vaihtoehto”. Donskovin ohella tälle operaatiolle tosin nauraa koko ajatteleva kulttuuririntama! Ainakin Pietarissa.
Vuoden 2024 vaaleissa vahvoilla voisi olla jo oikeasti nykyinen puolustusministeri Sergei Shoigu. Hän tosin näyttää kovasti lerpahtaneelta – vanhentuneen ja lihonneen kriisien ja konfliktien ratkomisen taakan alla. KGB/FSB-taustainen Tulan nykyinen kuvernööri Aleksei Djumin on myös mainittu. Hän on Putinin lähiystävä ja uskollinen alainen & aseveli. Ex-presidentti Dmitri Medvedevia ei sovi vielä unohtaa eikä duuman puhemiestä Vjatsheslav Volodinia. Ja jos ”venäläinen pseudofeminismi” pääsee vuonna 2024 valloilleen, nykyinen ylähuoneen puheenjohtaja ja Pietarin ex-kuvernööri Valentina Matvijenko saattaa yltää presidenttikilvan eturiviin.
Turha täälä lännessä on silti lyödä nimiä pöytään näin aikaisin, sillä tulihan itse Vladimir Putinkin presidentiksi kuin ”puskista, puun takaa”. Kuudessa vuodessa ehtii tapahtua, mutta paljon saa oppositio tehdä kenttätyötä, että esimerkiksi Aleksei Navalnyi tai murhatun Boris Nemtsovin hengenheimolainen Grigori Javlinski ja hänen johtamansa piskuinen Jabloko-puolue menestyisivät. Ikänsä puolesta molemmat vielä toki jaksaisivat kampanjoida…
PS. Nyt huomaan harrastavani kremnologiaa tai kevytkenkäistä politologiaa, mikä ei kuulu tapoihini. Izvinite, pozhalusta! Kaikkeen se saunominen Putinin kanssa johtaakin…
Öisinajattelija