Aloitan tällä blogillani
kirjoitussarjan , missä käsittelen Suomen tasavallan presidenttiehdokkaita 2018, tasa-ja satapuolisesti…
Wkipedia (tuo aina ”luotettava” tietolähde) tietää kertoa, että:
”NilsTorvalds oli 1960- ja 1970-luvuilla aktiivisesti mukana opiskelijapolitiikassa. Hän liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen vuonna 1969 ja erosi siitä 1982 [1]. Hän oli mukana valtaamassa Vanhaa ylioppilastaloa 25. marraskuuta 1968 ja teki taloustieteen lopputyönsä Moskovassa.[5]
Hän toimi muun muassa SKP:n vähemmistön eli niin sanottujen taistolaisten ruotsinkielisen lehden, NKP:ltä taloudellista tukea saaneen, Arbetartidningen Enhetin päätoimittajana vuoteen 1980 asti [1] ja oli myös vasemmistolaisen Folktidningen Ny Tidin avustajana.
Vuonna 1982 Torvalds aloitti työt Svenska Ylessä.[6] Vuosina 1982–1987 hän toimi Yle Aktuelltin ulkomaantoimittajana ja vuosina 1987–1990 Ylen ruotsinkielisten radiouutisten toimituspäällikkönä ja 1990–1994 uutispäällikkönä.[7] Vuosina 1991–1995 Torvalds toimi Venäjän asioiden reportterina. Vuosina 1995–1999 hän oli Moskovan ja vuosina 2000–2004 Washingtonin kirjeenvaihtaja.[7] Hän toimitti muun muassa New Yorkin World Trade Centerin terrori-iskujen yhteydessä erikoisjutun terrorismista.”
Nils Torvalds on ilmeisesti pressaehdokkaista kielitaitoisin – älykkö, joka osaa jopa venäjää, oletan. Hänen kameleonttimainen evoluutionsa SKP:n keskuskomitean jäsenyydestä, taistolaisesta kommunistista oikealle äärilaidalle Naton kannattajaksi hakee vertaistaan Suomen poliittisessa historiassa. Se on riskitekijä urassa, sillä Suomenmaassa ei takinkääntäjä-luopioita yleensä arvosteta, saati äänestetä. Juuri siksi Nils Torvalds on turvallinen vaihtoehto: hänestä ei tule istuvaa presidenttiä.
Kuuntelin Torvaldsia hänen Joensuun vierailunsa aikana 22. 10. Metsäpoliittisessa seminaarissa Torvalds esiintyi suuryhtiöiden ja metsänomistajien äänitorvena. Hakkuita kuulemma saisi lisätä, metsää on kaadettavaksi asti ja luonnonsuojelu on ”pienmetsänomistajien” harteilla. Torvaldsin mielestä on hienoa, että metsäluonto senkun kukoistaa, kun lämpötila nousee ilmastonmuutoksen yhteydessä.
Sitä presidenttiehdokas ei sanonut, että Suomessa UPM ja muut metsäyhtiöt sekä Helsingin Eiran eläkeläiset omistavat suurimman osan metsäomaisuudesta. Nämä superrikkaat seuraavat pörssikursseja, hakkuuhintoja ja lobbaavat Brysseliin. Nils Torvalds on sopiva kohde, suuryhtiöiden äänitorvi, jolla ei ole minkään valtakunnan luontosuhdetta.
Kysykää metsistä vaikka Pentti Linkolalta. Luin juuri Linkolan elämäkerran ja todella hätkähdin: meillä on sentään sellainen metsäasiantuntija, joka tietää mistä puhuu ja osaa oikeasti itkeä jokaisen kaadetun pesäpuun äärellä.
Epäilen, että Nils Torvalds on tuskin käynyt metsässä, ei ainakaan missään Pentti Linkolan Luonnonperintösäätiön ostamassa ikimetsässä …, sliipattuine euro-kenkineen ja pukuineen.
Ketä muuten sinä aiot äänestää?
Öisinajattelija