Joensuulaislähtöisen Ari Matikaisen dokumenttielokuva Venäjän vapain mies (”Russian Libertine”) saa ensi-iltansa perjantaina 11.5. Se on monivuotisen sitkeän työn tulos – kunnianosoitus rohkealle venäläiselle toisinajattelijalle, kirjailija Viktor Jerofejeville.
Elokuva on mitä ajankohtaisin. Presidentti Putinin uuden kauden juuri alkaessa monet pelkäävät sensuurin kiristymistä. Esimerkiksi Yleisen lehtimiesliiton järjestämässä ”Sananvapaus Venäjällä”-seminaarissa Pietarissa 20.4.2012 venäläistoimittajat varoittivat siitä, että tietty ”suojasää”-vaihe on Venäjän sisäpolitiikassa päättynyt tai päättymässä. Suvaitsevaa suojasäätä kesti vain vaaleista vaaleihin eli Duuman vaaleista joulukuun 2011 alussa presidentinvaaleihin maaliskuun 2012 alussa. Tuona ajanjaksona venäläinen kansalaisyhteiskunta näytti myös määrällisen voimansa – turuilla ja toreilla.
Slaavilaista tunnelmaa ja komeaa kuvaa
Venäjän vapain mies on sekä sisällöllisesti että kuvallisesti komeaa katsottavaa. Viktor Jerofejev saa pohdiskella rauhassa ja esitellä – osin ristiriitaistakin – maailmankuvaansa. Mukana on myös veli Andrei, vastikään kuollut diplomaatti-isä ja ystävä-kirjailija Vladimir Sorokin. Jerofejevin perhehistorian kautta avautuu moninainen maisema, myös sielunmaisema, Venäjän uudempaan historiaan, venäläiseen todellisuuteen. Tällaisia, rauhallisenkiihkottomia puheenvuoroja juuri kaipaa Venäjä-keskusteluun – kun vielä muistaa, että Viktor Jerofejev edustaa venäläisessä toisinajattelussa selvästi ns. eurooppalaista siipeä, zapadnikkeja. Hänen totuutensa ei ole missään nimessä koko totuus Venäjästä ja sen kehityskuluista tai tulevaisuudesta.
Ohjaaja Ari Matikainen suunnitteli alunperin elokuvaprojektia venäläisestä toisinajattelusta ja sen historiasta. Sittemmin päähenkilöksi valikoitui Viktor Jerofejev. Miksi?, kysyin ohjaajalta.
AM: ”Jerofejev päätyi elokuvani päähenkilöksi kirjansa Hyvä Stalin -kautta. Hänen uskomaton perhetarinansa sekä ”eurooppalaiset silmälasit” tekivät miehestä helpommin lähestyttävän ja ymmärrettävän venäläisen, jota ei voinut ohittaa laittamalla hänet ”venäläiset ovat outoja” -katergoriaan. Myös Viktorin reipas tapa kirjoittaa oli minusta hyvin kiintoisa. Lopullinen sinetti oli tapaaminen Moskovassa, jolloin tajusimme, että hän on oikea päähenkilö – myös muun aktiivisuutensa vuoksi. Hänellähän on oma radio- ja tv-ohjelmakin.”
Byrokratia ei pahemmin häirinnyt filmaustöitä, vaikka Jerofejev on ristiriitainen hahmo Venäjällä. Hänen ympärillään pyörivää kuvausryhmää pidettiin ikään kuin ”asiaa kuuluvana”.
Matikainen täsmentää: ”Suurena apuna oli myös Moskovalainen tuotantoyhtiö, käytännön hommissa. Se tasoitti tietä byrokratian osalta. Pelasimme koko ajan avoimin kortein, mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
Dokumentti on tehty alunperin myös kansainväliseen levitykseen.
AM: ”Ajatus oli alusta asti tehdä kansainväliset mitat täyttävä dokumentti. Elokuvan kotimaisen teatterilevityksen hoitaa Atlantic Films ja muun maailman tv- ja teatterimyynnit taas ranskalainen Cat&Docs -levitysyhtiö. Kaupanteko on vasta aluillaan, mutta elokuva nähdään varmasti ainakin Norjan televisiossa sekä tuokokuun puolivälissä Varsovassa DocPlanete -festivaaleilla, jonne se pääsi kilpailemaan.”
”Toivon toki, että dokumentti kiinnostaa juuri Suomessa. Yksi oppi Viktor Jerofejevin kanssa työskennellessä oli tajuta se, miten vähän me suomalaiset oikeasti Venäjästä tiedämme. ”
Millaisia uusia haasteita ja aiheita on vireillä?
AM: ”Pysyäkseen elokuvanteolla hengissä Suomessa on oltava ainakin 2-3 projektia etenemässä koko ajan. Tulossa on faktaa ja fiktiota. Jerofejevin kanssa sovittiin, että tapaamme syksyllä ja hän aloittaa yhteisen ideamme pohjalta fiktioelokuvan käsikirjoituksen. Näin ne hommat menevät: yksi asia johtaa usein toiseen.”
(Haastatteluosuus on julkaistu: Karjalainen 8.5.2012 – Pentti Stranius)
Öisinajattelija