Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa ry ) alunperin ideoima koko kansan yleisötapahtuma ja erilaisten kansalaisjärjestöjen kokoontuminen MAHDOLLISUUKSIEN TORI elävöittää parinkymmenen suomalaiskaupungin elämää näinä päivinä. Teemana on vuonna 2012 pakolaisuus ja maahanmuutto.
ks. www.mahdollisuuksientori.fi
Sadesää ei onnistunut pilaamaan Lieksan ensimmäisen Mahdollisuuksien torin tunnelmaa, vaikka lauantaina 12.5. vettä tuli taivaalta lähes taukoamatta. Yleisöä se verotti, mutta kaikesta huolimatta – tai hyvistä alkuvalmisteluista johtuen! – Pielisen museolle tuli väkeä pitkin päivää. Arvioiden mukaan reilut kolmesataa lieksalaista kävi paikalla.
Lauantaina Pielisen museon pihapiirissä esittäytynyt Mahdollisuuksien tori kokosi museolle erilaista toimintaa, esiintyjiä ja lieksalaisjärjestöjä useampia kymmeniä. Ohjelmaa ja sapuskaa oli tarjolla moneen makuun: thairuokaa, somalialaisia sambuuseja ja tietysti karjalanpiirakoita. Myös kaikki Lieksassa asuvat isommat ulkomaalaisryhmät esittivät ohjelmanumeroita tai näkyivät muuten paikalla.
Pielisen museo – mainio paikkavalinta Mahdollisuuksien torille
Toritapahtuman avasi kaupunginjohtaja Esko Lehto, joka palasi pakolaisuuden ja maahanmuuton historiassa jopa muinaisiin roomalaisiin. Toki Lieksan tilannettakin sivuttiin. Kepan Anu Tyyjärvi kertoi omassa puheenvuorossaan pakolaisuudesta koko maailman mitassa. Suomen ”suppea” rooli kansainvälisen solidaarisuuden areenalla muistettiin.
Lieksa ja historiallisen edustava Pielisen museo oli erinomaisen sopiva paikka järjestää tilaisuus siksikin, että erilainen muuttoliike liittyy Lieksaan jo pitkältä ajalta – rajaseudun historiasta, karjalaisista evakoista, Jugoslavian pakolaisiin, venäläismuuttoon ja viime vuosien somalipakolaisiin. Tätä painotti Lieksan Lehdessä esimerkiksi Lieksan tukipisteen ja toritapahtuman puuhanainen, Irma Nykänen.
ks. www.lieksantukipiste.fi
Kaiken lisäksi Pielisen ulkomuseo on sinänsä nähtävyys: sen pihapiirissä on kolmen eri vuosisadan rakennuksia ja museoesineistöä. Kysymys on nimenomaan Pielisen Karjalan paikallishistoriasta – erotuksena esimerkiksi Seurasaaren koko Suomea esittelevistä maalaisrakennuksista.
ks. www.lieksa.fi/museo
Somalimusiikin ja rakkausrunojen tunnelmista evakkoretkien muisteluun.
Ohjelma ns. Virsuvaaran tuvassa alkoi somalien musiikkiesityksillä, joista siirryttiin pian rakkausrunotuokioon. Sen oli valmistellut Inka Kivi, joka oli toritapahtumassa monessa roolissa. Kivi painotti sitä, että Lieksassa on aika siirtyä vihapuheesta rakkausaiheeseen. Rakkausrunoja lausuttiinkin sitten niin suomeksi kuin venäjäksi.
Runolausunnan välipaloina kuunneltiin saksalaisen Birgit Kettusen haitariesityksiä.
Oma kokonaisuutensa olivat myös maahanmuutosta käytetyt erilaiset puheenvuorot ja pienet esitelmät. Saara Hiltunen kertoi Kanadan maahanmuuttokeskustelusta ja muuttohistoriasta. Veteraanit muistelivat evakkoretkiä, unohtamatta esimerkiksi sitä ”ryssittelyä” minkä kohteeksi tuhannet evakot joutuivat kun heitä asutettiin ympäri Suomea. Muutamassa vuodessa, jo 1940-luvun lopulla, suuri osa 400 000 evakosta oli lopulta asettunut itärajan tuntumaan, ”kotoisille seuduille” ja murrealueelle.
Vahvaa naisenergiaa Lieksan Mahdollisuuksien torilla
Lieksan toritapahtuman takana oli iso joukko pääosin naisista koostuvia kansalaisaktivisteja. Äitienpäivän aattona tämä porukka onnistui järjestämään hienoa ohjelmaa, joka muistetaan. Mukaan oli saatu myös paljon ulkomaalaisia ”uuslieksalaisia”. Tätä toimintaa ja erityisesti ulkomaalaisvahvistuksia oli mukava seurata sivusta – itsekin uuslieksalainen kun olen.
Esimerkiksi Petroskoista Lieksaan perheineen muuttanut Antonina Nikolashina esiintyi toritapahtumassa sekä laulajana, runonlausujana että Suomi-Venäjä-Seuran aktivistina. Hän on asunut Lieksassa neljä ja puoli vuotta. Opettajana Venäjällä työskennelleen Antoninan mielestä työharjottelu Lieksan Taidetoimintakeskuksessa kehitysvammaisten parissa on mieluista puuhaa. Suomen kielikin alkaa sujua. Antonina kertoo:
”Työtoverit Toimintakeskuksessa auttavat kaikessa, puhuvatkin tarpeeksi hitaasti, jotta ymmärtäisin. Käyn myös uimahallissa ja harrastan laulua Maatuskat -nimisessä kuorossa, sekä suomeksi että venäjäksi. Kuoro on toiminut kaksi vuotta ja pääosin ohjelmassa on venäläisiä lauluja, tietenkin. Olen mukana Suomi-Venäjä-Seuran toiminnassa ja myös Maatuskat esiintyvät Mahdollisuuksien torilla”
Taidetoimintakeskuksen toiminnanohjaaja Inka Kiven mukaan asiakkaiksi ovat tervetulleet myös maahanmuuttajat tai pakolaiset, joilla voi olla eriasteisia traumoja – sellaisia kokemuksia, joiden työstämisessä taide voisi auttaa ihmistä eheytymään. ”Taiteen ja kulttuurin esillä pitäminen on tärkeä aspekti kotouttamistyössä sinänsä”, Kivi painottaa:
”Toinen puoli asiaa on se, että Lieksaan tulleet maahanmuuttajat erottuvat katukuvasta samoin kuin meidän asiakkaamme, muunlaista tukea tarvitsevat henkilöt. Erilaisuus pitää nähdä positiivisena asiana, sitä pitää juhlistaa ja tuottaa näkyväksi myös Mahdollisuuksien torin kaltaisissa tapahtumissa.”
ks. www.honkalampisaatio.fi/taidetoimintakeskus
Asha tarjoili somaliruokaa, sambuuseja
Keskeisiä toimijanaisia olivat myös Monikulttuurinen Lieksa -hankkeen Ritva Kurkinen sekä Tukipisteen projektiohjaaja Anita Koukkunen. He, kuten Irma Nykänen, toimivat päivittäin yhdessä ulkomaalaisten työharjoittelijoiden, miesten, naisten ja opiskelijoiden kanssa. Koukkunen oli toritapahtuman ”ruokaryhmän” vetäjä ja huolehti siitä, että maahanmuuttajien ruokakulttuuri näkyi ja maistui Pielisen museolla.
Asha Ahmed Osman on nuori somalinainen, joka haaveilee lähihoitajan ammatista. Hän opiskelee suomea – ja osaakin kieltä jo melko hyvin asuttuaan maassa kolme ja puoli vuotta. Ensi kokemus Lieksassa humalassa häiriköivästä naapurista oli sitä luokkaa, että välillä piti soittaa poliisi. Onneksi tämä naapurimies sitten muutti muualle.
Asha toivoo löytävänsä töitä, koska viihtyy Lieksassa, joka on tosin Mogadishun jälkeen ”hyvin pikkukaupunki”. Asha muistelee tuloaan Lieksaan:
”Tulin Turun kautta Paiholan vastaanottokeskukseen ja sieltä kaksi vuotta sitten Lieksaan. Kun somalit kokoontuvat tai on juhla, teen aina jotakin ruokaa, esimerkiksi sambuuseja. Taikina tehdään vehnäjauhoista ja kolmiomuotoisten piirakoiden täytteenä on jauhelihaa tai tonnikalaa. Vähän suolaa, porkkanaa , sipulia ja muita mausteita. Sitten piirakat paistetaan öljyssä”.
Kun ihmettelen hänen toista nimeään, ”Ahmedia”, hän selvittää, että somalikulttuurissa tytöillekin annetaan toiseksi nimeksi aina isän nimi.
PS. Lieksassa tehdään kovasti töitä ulkomaalaisten kotouttamisen edistämiseksi. Monen tahon yhteisvoimin. Yleinen ilmapiiri on muuttumassa, sen huomaa. Silti rasistiset rikokset valitettavasti jatkuvat. Tätä kirjoittaessani luen aamun lehdestä, että nuoren somalimiehen auto on rusikoitu toissa yönä Lieksan Mähkössä, parkkipaikalla. Etulasiin on sepustettu huulipunalla viesti: ”I hate niggeres”…
Öisinajattelija