Ekspressionisti-taiteilija Eduard Munchin HUUTO on myyty Sothebyn (?) huutokaupassa ennätyssummaan.
Wikipedian (aina luotettavien?) tietojen mukaan Norjalainen Petter Olsen omisti tätä ennen erään Huudon pastelliversion. Se myytiin tuntemattomalle Sothebyssa 91,3 miljoonalla eurolla, mikä on huutokaupan kautta myytyjen taideteosten kaikkien aikojen ennätys. Olsen käyttää maalauksesta tulevat rahat taidekeskukselle, museolle ja hotellille, jotka hän perustaa maatilalleen. Hieno ja kannatettava ajatus hyväntekijältä.
Ellen väärinmuista Huudosta on neljä versiota, joista tämä viimeisin kauppatavara on ollut kaiketi yksityisomistuksessa. Eihän sitä muuten olisi kaupattu. Toivottavasti sekin on nyt hyvissä käsissä
Tarkovski ja PÄÄSKYNEN Valamossa
Tarkovski-museon moskovalainen puuhanainen Paula Volkova kävi reilut 20 vuotta sitten Suomen Valamossa. Olin tulkki, itsekin Tarkovski-fani viimeisen päälle. Katsoimme elokuvat, Volkova kertoi tuntikaupalla Tarkovskin biografiaa, johon liittyy paljon mystisiä vaiheita.
Oli rankkaa tulkata, mutta huikeaa kuunnella Volkovaa, joka oli selkeä mystikko, siis epäselvä. Volkovan ikoni-tarinat olivat luku sinänsä. Mutta yhden ajatuksen hän sai minullekin läpi: suurella taiteilijalla on aina a) se joka siivoaa paskat (=vaimo), mutta suuri taiteilijanero on myös se, b) jolla on aina niin sanottu toinen elämä.
Volkovan mukaan SuurenTaiteilijan toinen elämä (=maine ja kunnia) alkaa kuoleman jälkeen, ei aina heti mutta kuten Andrei Tarkovskilla aika nopeasti. Ikonimaalari Andrei Rublevin toinen elämä sai odottaa 500 vuotta. Goghin ja Munchin toinen elämä myös aikansa. Ajatella mitä köyhät taiteilijat tekisivät, jos heidän kouraansa iskettäisiin sata miljoonaa nyt ja heti!? No jaa, joisivat itsensä hengiltä…kuten pentti saarikosket pikemminkin. Siunattu toinen elämä.
Paula Volkova puhui kolme-neljä tuntia Valamossa. Pelkkää mystiikkaa, Tarkovskin hulluutta. Hän ehti esitelmänsä loppuun ja totesi ”Andrei Tarkovski on kuollut, mutta olen varma että hänen sielunsa on tänään täällä, tässä tilassa, Valamon luostarissa…”
Oli kevät. Samalla hetkellä pääskynen lensi sisään luentosaliin. Jotenkin se pääsi sinne Valamon kulttuuritilan kattorakenteista… Lenteli hetken yleisön yllä ja poistui jostakin raosta.
Mykistyimme kaikki. Aloin uskoa yliluonnolliseen, melkein liityin ortodoksiseen kirkkoon…
Öisinajattelija