Kun matkaa sadekesän kesäukkosilla kotiseudulle Keski-Pohjanmaalle, on pakko piipahtaa Suomen vanhimmassa keppana-kuppilassa: ANNELIN keskiolut-baarissa Kannuksessa. Se on toiminut yhtäjaksoisesti jo reilut 50 vuotta. Kiitos Anneli, tilannekatsauksesta: EI TARTTE KAHVIBAARIA KAUEMMAKSI MENNÄ, JOTTA kANNUS TULEE TUTUKSI…
Ja tottakai pikapikaa pyrähdin Kaustisilla, jossa aloitin pelimanniharrastukseni vuonna 1968. Kuka pystyy samaan?
Niin. Nyt sattuivat kansanmusiikkijuhlat samaan aikaan Kärsämäen tarinaniskennän kanssa. Pari sanaa Kaustisesta.
Kaustinen petraa ja palaa yhä selkeämmin kansanmusiikkiin, viuluun. Se on hienoa. Ja vaikka Paavo Arhimäkeä ei näkynytkään (hehheh),juhlat menivät hyvin. Minä mikään musiikkimies, mutta kun viulu soi, esim JPP-yhtyeen tai Purppuripelimannien tahtiin, kyynel vierähtää vaikka ei sataisikaan. Harmittaa, etten tänä vuonna jaksanut aamuyön nuotiotulille, jossa soi myös saha, mieli-instrumenttini, jota isäkin osasi soittaa, tyydyttävästi.
Kaustisen Pelimannitalo on laadukkaan viulumusiikin keskus, mutta sen ilmanvaihto olematon: tehkää jotakin! Ei jaksa seisoa edes ovensuussa (paikkoja ei yleensä ole) kun ilma ei vaihdu. Vaikka ei helle – ja vaikka sisällä soittavat mainiot KAUSTISEN PURPPURIPELIMANNIT.
Pelimannitalo pitää kokea. Ilmeettömät jäyhät pohjalaisvinkuttelijat, ilmeetön viulu, joka tallentaa kaikki tunne-elämän vivahteet.
Mustalaismusiikki – Hilja Grönfors oli Cafe Mondon helmi. Absolut. Nuoret haitarit ja viulistit eivät hukuttaneet tämän hetken parasta romani / mustalaislaulajaa. Hän loisti. Ja mitkä sanoitukset. Kaustista ei voi syyttää ainakaan yhteiskunnallisesta ”unohtamisesta” – sen verran synkkiä(kin) sävyjä Grönforsin mustalaismusiikki sisältää. Eikä ole Pauli Hanhineva yhtään huonompi, omalla tavallaan. Jotenkin sen hyväksyy: Kaustiselle voi tuoda jotakin muutakin kuin viulua…
Areenalla olivat huiput. Näin vilauksen Eino Grönistä, ikivihreästä. Herää vain kysymys: mitä hän Kaustisella tekee.?..tai mitä teki taannoin yleisön suosikki AgitProp. Jaa noh, kansanmusiikkia kaikki tyyni… olihan nyt jopa reggae-versio eli Liljan (vai Iljan?) Loisto pääareenalla. Reggae oli suhteellista ja sekoitettua tyylittelyä ja pakko myöntää: ”LAPS KÖYHÄN kARJALAN” kuulosti komealta. Nuoriso suorastaan riehaantui!
Viulunsoitosta pitää mainita erikseen JPP eli Kaustisen oma Järvelän Pikku-Pelimannit. On siinä semmonen porukka että ei tartte huolestua: Purppuripelimannien ja Konstan henki elää!. Kilpasoitanta – Mauno Järvelän johdolla – pisti munkin jalan vipattamaan, vaikka nilkka kipeä…
Öisinajattelija
ps.
Kaustisen kansanmusiikkijuhliin liittyviä suomalaisen kansanmusiikin nimiä: Konsta Jylhä, Kaustisen Purppuripelimannit, JPP ja Tallari.
Kaustisen juhlat kuuluu Finland Festivals -tapahtumiin ja kansainväliseen CIOFF-festivaalien ketjuun. Samoihin aikoihin Kaustinen sai alkunsa useita muita musiikkijuhlia, kuten Pori Jazz (1966), Savonlinnan oopperajuhlat (1967), Kuhmon kamarimusiikki (1970) ja Ruisrock (1970).