Monelle opiskelijalle kulunut kesä on jälleen tarkoittanut lomailun sijasta työntekoa. Kesän loputtua arvokkaan työkokemuksen lisäksi useille heistä on samalla kertynyt myös ikäviä kokemuksia työelämästä.

Työsopimus on yksi työsuhteen ensiaskelista ja jo sen kohdalla ilmenee monesti ongelmia. SAK:n, Akavan ja STTK:n Kesäduunari-infon neuvoja Hanna-Marilla Zidan kertoi Ylelle aiemmin elokuussa kesätyömarkkinoiden uudesta trendistä, jossa työsopimuksia naamioidaan taidokkaasti joksikin muuksi. Zidan kertoi esimerkiksi tilanteista, joissa kesätyöntekijä ei paperilla ole ollut työsuhteessa, vaikka käytännössä hänen annettiin ymmärtää niin. Käytännössä tämä mahdollistaa sen, että työnantaja kiertää velvollisuuksiaan.

Viime kesänä uutisoitiin puolestaan ongelmista kesätyöntekijöiden palkanmaksun kanssa. Kesätyöntekijöille ei nimittäin aina makseta lainmukaista palkkaa, ja palkkakuitista saattaa puuttua esimerkiksi ylityö- tai sunnuntailisät. Lisäksi jotkut työnantajat teettävät kesätyöntekijöillään palkattomia koevuoroja huolimatta siitä, että palkattomat työvuorot ovat aina lainvastaisia. Myös perehdytyksiä saatetaan pitää ilman korvausta käytetystä ajasta. 

Palkkaan liittyvien lainvastaisuuksien lisäksi kesätyöntekijät kohtaavat epäoikeudenmukaisia käytäntöjä työvuorojen kohdalla, ja kesätyöt voivat valua vapaa-ajalle. Esimerkiksi työpaikalla voi olla vaatimuksena olla jatkuvasti tavoitettavissa WorkChatin tai Whatsappin kautta. Tätä työnantaja ei kuitenkaan voi lain mukaan edellyttää. Liittoihin otetaan toistuvasti yhteyttä työvuoroja koskevista epäselvyyksistä. Moni kesätyöntekijä ei esimerkiksi tiedä, että perutuista työvuoroista pitää maksaa palkkaa ja että työvuorot pitää olla tiedossa jo hyvissä ajoin.

Kesä on monella tapaa poikkeuksellinen aika tehdä töitä. Esimerkiksi kuumuuden takia kuumuuden takia työntekijällä on oikeus useampiin taukoihin. Todellisuudessa monet kesätyöntekijät eivät saa pidettyä edes ruoka-, kahvi- tai vessataukoja. Eräs Vasemmisto-opiskelijoiden jäsen halusi tätä blogitekstiä varten kertoa anonyymisti kesätyökokemuksestaan ravintola-alalla: 

“Me tarjoilijat saimme pitää vain 20 minuutin ruokatauon yli 6,5 tunnin päivinä. Se oli ainoa tauko, jonka saimme pitää vaikka työpäivät olivat joskus jopa kymmenentuntisia. Näin myös monesti, kuinka vuorovastaavamme eivät ehtineet pitämään pitkinä päivinäkään ruokataukoaan”.

Kesätyöntekijöitä palkataankin paljon aloille, kuten sote-, matkailu- ja ravintola-alalle, joissa vakituistenkaan työntekijöiden oikeudet eivät usein toteudu.

Työehtosopimusrikkeiden lisäksi kesätyöntekijät kohtaavat työpaikkakiusaamista, vähättelyä sekä häirintää ja muita vaaratilanteita. Asiakaspalvelutehtäviin palkattuja kesätyöntekijöitä ei välttämättä esimerkiksi perehdytetä siihen, mitä tehdä vaaratilanteessa. Vasemmisto-opiskelijoiden jäsen jatkaa:

“Vuorovastaavamme laittoi kaksi kesätyöntekijää vartioimaan, ettei uhkaavasti ja väkivaltaisesti käyttäytyvä asiakas karkaa, sillä aikaa kun poliisit saapuivat. Meille kesätyöntekijöille kerrottiin, että emme saa hälyttää vartijoita paikalle. Tämäkin tilanne olisi ollut nopeammin ohi, jos näin olisi saanut tehdä.” 

Kesätyöntekijöiden kohtaamaa työpaikkakiusaamista ovat esimerkiksi tilanteet, jossa esihenkilö käyttää hyväkseen kesätyöntekijän kokemattomuutta siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä johtajalta ja mikä ei. Rajoja ylitetään esimerkiksi epäasiallisilla kommenteilla, jotka ovat naamioitu perehdytykseksi. Epäasialliset kommentit voivatkin myös koskea luottamuksellisia ja henkilökohtaisia asioita, kuten jäsenemme kertoo:

“Esihenkilömme julkaisi kesätyöntekijöiden myyntituloksia ja virheitä kaikkien työntekijöiden nähtäville työpaikan sosiaalisen median suljettuun ryhmään. Esihenkilömme myös käytti hyväkseen tietoaan kahden työkaverini mielenterveysdiagnooseista kyseenalaistaessaan heidän kykyään tehdä ravintola-alan töitä”.

Ravintola-alan kesätyökokemuksestaan avautunut Vasemmisto-opiskelijoiden jäsen kertoo myös, kuinka joutui työpaikallaan siivoamaan kahdeksan tuntia ilman ilmastointia, kunnon perehdytystä, tarvittavia suojavälineitä tai lisätaukoja. Tarjoilijaksi palkattuna hänellä ei ollut tarvittavaa perehdytystä siivoustehtäviin, mutta työsopimuksen mukaisesti hänen työtehtäviinsä kuului kaikki esihenkilön antamat työtehtävät.

“Olin onnekas, kun selvisin päivästä vain mielipahalla ja haavaisilla käsillä, sillä eräs kesätyökollegani kärsi lämpöhalvauksen oireista ollessaan kuusi tuntia tiskarina ilmastoimattomassa keittiössä”.

Opiskelijoiden kesätyöt herättävät myös itsessään kysymyksiä muun muassa opiskelijoiden loman tarpeesta ja uupumusriskistä. Kysymys nousi taas pintaan, kun HUSin edustajat väittivät päivystysten ruuhkautumisen johtuvan lomailevista opiskelijoista ja heidän muuttuneista asenteistaan. Pelkästään opiskelu vie aikaa, minkä lisäksi moni opiskelija hankkii elantoaan palkkatyöstä ympäri vuoden. Nuoria ja opiskelijoita tulisikin kannustaa omien rajojen vetämiseen ja vaatimaan oikeuksiensa toteutumista työelämässä eikä syyllistää lomailusta ja omien resurssien rajojen tuntemisesta. Sekä työnantajat että työntekijät hyötyvät siitä, että nuoret ja opiskelijat voivat hyvin eivätkä uuvu.

Työmarkkinoilla kesätyöntekijöiden aseman parantamiseen on pyritty erilaisin kampanjoin. Esimerkiksi Oikotie Työpaikkojen Vastuullinen kesäduuni -kampanjassa mukana olevat työnantajat ovat sitoutuneet vastuullisen kesätyön periaatteisiin. Periaatteita on kuusi, ja ne käsittelevät työn mielekkyyttä, asianmukaista perehdytystä, kohtuullista palkkatasoa sekä kesätyöntekijöiden tasavertaisuutta työntekijöinä ja työsopimusasioita. Huomionarvoista on jo itsessään se, että kesätyöntekijöiden oikeuksien toteutumiseksi työelämässä tarvitaan kampanja, jonka perusviesti on saada työnantajat huolehtimaan hyvän työpaikan vähimmäisedellytyksistä: oikeudenmukaisuudesta ja syrjimättömyydestä.

Vastuullinen kesäduuni -kampanjan toimivuus ovat kyseenalainen, sillä vastuullisuuteen sitoutuneiden työnantajien joukossa on työntekijöiden oikeuksia laiminlyöviä yrityksiä, esimerkiksi ravintola-alalla. Tämä paljastui muun muassa Vasemmisto-opiskelijoiden jäsenen kokemuksista. Työnantajien tuleekin aidosti sitoutua kesätyöntekijöiden oikeuksista huolehtimiseen, eikä lähteä mukaan maineen nostatus kiikarissaan. Puhe vastuullisuudesta ilman tekoja vaikeuttaa aidosti vastuullisen toiminnan tunnistamista. Työelämän pelisääntöjen opettamiseen tulisi panostaa jo peruskoulussa ja lukiossa sekä työpaikoilla. Tämä edellyttäisi työnantajien sitoutumista työntekijöiden tarpeiden ja oikeuksien toteuttamiseen ja siirtymistä pois ajattelutavasta, jossa työntekijät nähdään kertakäyttöisenä osana koneistoa.

Työpaikan epäkohdista kertominen voi tuntua kesätyöntekijöistä hankalalta, sillä vaitiolovelvollisuuslausekkeet ovat yleistyneet kesätyösopimuksissa eivätkä kesätyöntekijät välttämättä tiedä, mitä kaikkea vaatimus vaitiolosta kattaa. Työnantajat voivatkin käyttää tätä tietämättömyyttä hyväksi. Jäsenemme kertoo:

“Esihenkilömme sanoi, ettemme saa puhua työpaikan epäkohdista, sillä edustamme työpaikkaamme. Esihenkilö myös esitti suoraan kysymyksen siitä, mitä se kertoisi meistä työntekijöistä, jos olemme työpaikassa, josta valitamme.” 

Kesäduunari-infon neuvoja Zidanin mukaan onkin kohtuutonta vaatia ensimmäisessä kesätyössään olevalta työntekijältä täyttä vaitioloa. Zidanin mukaan velvoitteen taustalla saattaa olla työnantajan pelko siitä, että kesätyöntekijän kohtaamat epäkohdat leviäisivät sosiaalisessa mediassa.

Sen sijaan, että työnantajat hyväksikäyttävät kesätyöntekijöiden tietämättömyyttä ja kokemattomuutta, olisi tärkeää, että työnantajat pyrkisivät omalta taholtaan toivottamaan kesätyöntekijät tervetulleiksi työelämään eikä ensikosketus olisi työehtosopimusrikkeistä räikeä. Ei ole kenenkään edun mukaista, että opiskelijat palaavat koulunpenkille ja luentosaleihin uupuneina.

 

Tiina Toivanen & Susanna Auvinen

Kirjoittajat ovat Vasemmisto-opiskelijoiden vuoden 2022 hallituslaisia ja Jyväskylän yliopiston opiskelijoita. Toivanen on yhteiskuntapolitiikan opiskelija, Auvinen politiikan tutkimuksen opiskelija.