Jos yhteiskunta on rakennettu niin, että talous ennen kriisiäkin helposti natisee, saattaa se helposti kriisin hetkellä romahtaa. Mitä kapitalisisempi järjestelmä sitä enemmän heikoimmassa asemassa olevat kärsivät kriisin hetkellä. Kun talous perustuu riittävässä määrin yhteiskunnan palveluihin, omavaraisuuteen ja kierrätystalouteen, kansanvälisten kriisien seuraukset jääväät vähäisemmiksi.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen talous olisi nyt paremmassa kunnossa, missä se nyt on, jos sen toiminta olisi perustunut julkiseen rahoitukseen ja matkustajille maksuttomuuteen. Yhteiskunnan palveluja on yksityistetty, josta on seurannut vaikeuksia palveluntarjoajien kriisin seurauksena jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin. Kun peruspalvelut järjestetään yhteiskunnan toimesta, ne kestävät taloudellista epävakautta paremmin myös kriisien aikana.
Koronakriisissä verotulot jonkin verran putoavat – pitää kuitenkin muistaa, että toimeentulotukea lukuun ottamatta etuudet ovat veronalaista tuloa. Mikäli olisi enemmän palveluja ja tuotantoa julkisen vallan hallussa, työttömyysluvut saataisiin pidettyä paremmin kurissa. Ja vaikutukset verotuloihin ja ostovoimaan olisivat pienemmät.
Sosiaaliturva on heikentynyt ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan. On ollut hienoa, että on laadittu poikkeuslakeja, joilla on taloudellisesti hankalaan tilanteeseen joutuneiden tilannetta helpotettu. Surullista on se, että ne tulivat vasta nyt ja ovat voimassa vain määräajan.
Itseasiassa ne, jotka jo ennen koronakriisiä olivat heikossa taloudellisessa asemassa eivät ole kriisistä erityisesti kärsineet. Koska tilanne on jo entistään ollut heikko: ei ole ollut työpaikkaa mitä menettää ja/tai toimeentulo on jo ennestään ollut tukien varassa. Tulot eivät ole ennen koronakriisiäkään riittäneet kohtuulliseen toimeentuloon. Perustulo tulisi saada aikaiseksi mahdollisimman pian – ilman kriisien uhkaakin.
Koronakriisin jälkihoidossa on nyt hyvä pysähtyä miettimään, mitä muutoksia voidaan tehdä, että tulevaisuudessa kyky selvitä vastaavista tilanteista paranee. Niin, että vältetään taloudellisen tilanteen muutoksesta aiheutuva inhimillinen kärsimys. Helsingissä voidaan aloittaa lopettamalla yksityistämiset, kohtuuhintaisen asumisen lisäämisellä, terveydenhuollon kuntoon saattamisella, vanhus- ja sosiaalipalveluja lisäämällä, muun muassa. Toimitaan niin, että hyvinvointia luodaan reilusti kaikille – ei harvoille.