Sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitaan Helsingissä entistä enemmän. Työttömyys on kasvussa, aikaisemmin työterveyshuollon piirissä olleet siirtyvät terveyskeskuksiin.
Työttömyyden pitkittyessä päihde- ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Heinäkuusta lähtien toimeentulotuen piiriin joutuvien määrä on ollut Helsingissä rajussa kasvussa.
”Haasteellinen” on aivan liian väritön sana kuvailemaan Helsingin taloutta. On ulkoisia ja sisäisiä paineita. Heikko talousnäkymä ei ole pienimpiä harmeja. Tämä heijastuu sekä menoihin että verotuloihin.
*****
Helsingin pitää vastata eriarvoisuuden kasvuun ensi vuoden budjetissa. Tämä vaatii monien palvelujen vahvistamista. Lisää rahaa tarvitaan niin neuvoloihin, psykiatrian- ja päihdepalveluihin kuin sosiaalityöhön.
Sotessa tuntuu olevan ”rönsyjen karsintatalkoot”. Miten muutoin on ymmärrettävissä, että hyvin toimivia palveluja ollaan lopettamassa. Lähityö ja aluetyö on erittäin tärkeä muutaman sosiaalityöntekijän yksikkö, joka aidosti etsii asiakkaitaan jopa kadulta. Taannoin tuli viestiä, että poliisin kanssa tehtävää sosiaalityötä puretaan.
Päihde- ja mielenterveyspalvelujen puolustaminen ei ole poliittisesti kovin seksikästä. Kustannukset kuitenkin hoitamatta jättämisestä ovat kovaa talouspolitiikkaa. Jokainen työuralta sivuun joutunut maksaa yhteiskunnalle maltaita.
Kannttaa siis laittaa rahaa päihdepalveluihin. Rinnalla pitää kuitenkin painottaa ennalta ehkäisevää työtä, niin pähde-, mielenterveys- kuin lastensuojelupalveluissakin.
*****
Helsinki aikoo pitää työllistämisrahat samalla tasolla kuin viime vuonna. Samaan aikaan laitetaan yli 20 prosentin korotus toimeentulotukeen. Onko tässä järkeä? Lakisääteiset menot on maksettava, mutta työllistäminen, kuntouttava työtoiminta sekä nuorisotakuu pitää saada vauhtiin.
Strategiassa saatiin linjaus – joka kyllä löytyy kirjauksena – yli 500 päivää työttömänä olleiden työllistämisestä. Tähän rahaa pitää olla, jotta säästytään valtiolle maksettavista sakoista ja saadaan verotulot.