Helsingin talousarvion julkistaminen sattui samalle päivälle, kun Kuntaliitto linjasi omia kantojaan miljardin normipurkutalkoissa. Hallitus linjasi taannoin, että kunnista pitää löytyä miljardi purkamalla normeja. Toinen miljardi on löydyttävä kunnilta itseltään.

Helsinki aloitti ”miljarditalkoot” jo vuoden alussa. Tavoitteena on kasvattaa tuottavuutta prosenttiyksiköllä, mikä käytännössä tarkoittaa menojen karsimista.

Näihin miljarditalkoisiin sisältyy piiloagenda, jolla palveluja siirretään ihmisten itsensä vastuulle.

Palvelusetelit on hyvä esimerkki. Jos sinulla on rahaa, saat palvelun nopeammin maksamalla siitä julkista palvelua enemmän. Eriarvoisuus ihmisten välillä kasvaa, ja tätä ei voi hyväksyä.
*****
Miljardien leikkaustalkoot kohdistuvat väistämättä myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Noin kaksi kolmasosaa kuntarahoista kohdentuu sotepalveluihin tai opetukseen.

Sotepalveluissa keskittyminen ydinpalveluihin johtaa pienten ryhmien tuen karsintaan. Helsingissä esimerkiksi vammaisten joukkoliikenne lippu on liipasimen alla.

Säästöt koko kuntatalouden kannalta ovat olemattomia, mutta ihmisten taloudessa olennaista tukea.
*****
Huonot säästöt kasaavat laskua tulevaisuuteen. Kouluavustajista leikkaaminen, ryhmäkokojen kasvattaminen kouluissa ja päiväkodeissa kohdistuvat heikoimpiin. Vahvat porskuttavat omin voimin ja vähäisellä tuella.

Lapsen ja nuoren syrjäytyminen on kallista puhumattakaan inhimillisestä elämästä.

Omaishoidon tukipalveluista tai kotihoidosta tinkiminen edesauttaa vanhusten laitoshoitoon joutumista. Sairaalassa makaaminen on kallista, ja etenkin se on epäinhimillistä. Kyllä vanhuksella pitää olla arvokas elämä loppuun asti.
*****
Ongelma on, että säästöt tehdään tässä ja nyt, näkemättä tulevaisuuden laskua. Kannattaisi arvioida 90-luvun laman laskua varoituksena. Tuolloin karsittiin kaikesta, myös heikoimmassa asemassa olevilta.

Vuosien jälkeen karsinta perheiden palveluista näkyi Helsingissä rajuna lastensuojelun lisääntymisenä. Entistä useampi nuori voi myös entistä huonommin.

On niin turhauttavaa, kun hyvät mallit eivät leviä. Esimerkiksi Imatralla on saatu loistavia tuloksia lisäämällä perheitä tukevaa sosiaalityötä. Menot lastensuojelussa laskivat rajusti, vaikka kustannukset palkkaushetkellä kasvoivat.