Maailmanlaajuinen jalkapallokoneisto on hidas uudistuksissaan, ja hyvä niin: turha tempoilu suuntaan saati toiseen ei tekisi lajille hyvää. Kirjoitin vajaa vuosi sitten kolumnissani Michel Platinin vilpittömän naulapäisistä kehitysideoista, joita kai kukaan ei edes ottanut tosissaan. Onneksi lajiin on onnistuttu viime vuosina tuomaan myös hyviä ja toimivia uudistuksia, joista muutamia on testattu ensimmäistä kertaa MM-tasolla nyt käynnissä olevissa kisoissa.

Erityisen tutuksi katsojille on tullut Aero Comex Futline eli katoava merkintävaahto, jolla tuomari merkitsee sekä vapaapotkun antopaikan että vetää viivan, jonka takana muurin on seistävä. Valkoinen, partavaahtoa muistuttava spray katoaa viheriöltä noin minuutissa, sen kerrotaan olevan vesipohjaista sekä biohajoavaa eikä sen pitäisi aiheuttaa vahinkoa nurmelle. Sprayta on ”pilotoitu” useissa kansallisissa sarjoissa ja ensi kaudella sitä käytetään myös Mestarien Liigassa. Koska Suomessa, aika näyttää.

MM-kisojen ensimmäisen viikon perusteella spray on vallan erinomainen keksintö ja väkisin tulee mieleen, miksei tätä oltu ajateltu jo aikaisemmin. Pelaajat näyttävät ottaneen uudistuksen vastaan nureksimatta, sillä muurit ovat pysyneet siististi paikoillaan eikä vaparin antopaikankaan kanssa ole yritetty kikkailla. Spray tuo myös tasapuolisuutta lajiin, sillä nyt vapaapotkutilanteet ovat yhdenmukaisempia eikä esimerkiksi muurin pysyminen paikallaan riipu tuomarin tiukkuudesta. Ennen vaahdon käyttöönottoa ennakoitiin sen jopa lisäävän vaparimaaleja, mutta tästä ei liene vielä olemassa kunnollisia tilastoja. Edellisissä MM-kisoissa vaparimaalit ovatkin olleet vähissä: vuoden 2010 kisojen 145 maalista vain 5 tehtiin vapaapotkusta, 2006 kisoissa luvut olivat 147 ja 9. On mielenkiintoista nähdä, mihin näiden kisojen luvut asettuvat.

Toinen, ja huomattavasti kiistanalaisempi nyt käyttöönotettu teknologia on ”maalikamera”. Brasiliassa käytössä olevassa GoalControl-teknologiassa kentälle on aseteltu 14 huippunopeuskameraa, 7 kumpaakin maalia kohden. 4D-teknologiaa hyödyntävä systeemi lähettää välittömästi viestin erotuomarin kelloon, kun pallo on ylittänyt maaliviivan. Teoriassa järjestelmän pitäisi olla aukoton ja idioottivarma, mutta käytännössä partojen pärinää sekään ole pystynyt ehkäisemään.

Näiden kisojen toistaiseksi ainoa aidosti epäselvä tilanne syntyi Ranskan ja Hondurasin välisessä ottelussa, kun Hondurasin kassari Noel Valladares sohi pelivälineen omaan maaliin. Televisiokuvan perusteella oli hidastuksenkin jälkeen täysin mahdoton sanoa juuta tai jaata, mutta maaliviivateknologia osoitti pallon ylittäneen maaliviivan kokonaan ja maali hyväksyttiin. Lisäsekaannusta aiheutti televisiokuvissa ensin näytetty, Karim Benzeman maalin ohi mennyt veto, jonka teknologia aivan oikein tulkitsikin ei-maaliksi. Monilta jäi huomaamatta, että pallo kävikin maalissa vasta jälkitilanteessa.

Oli miten oli, myös maaliviivateknologia on tervetullut uudistus. Kuten jo näiden kisojen aikana on voitu huomata, aidosti epäselviä ja tulkinnanvaraisia tilanteita sattuu varsin harvoin. Näissä tilanteissa kameran kotkansilmä on ihmissilmää pätevämpi, ihan pelaajien oikeusturvankin kannalta. Eikä tuosta Ranska-pelin tilanteestakaan tarvitse vuosikausia vääntää, oliko pallo rajan yli vai ei.

Peliä kehittävät uudistukset tuskin jäävät tähän, ja eilinen Uruguayn ja Englannin välinen ottelu on saanut kansainvälisen pelaajayhdistyksen FIFPron vaatimaan väliaikaisten vaihtojen lisäämistä sääntökirjaan. Vetoomus juontaa juurensa tilanteeseen, jossa Uruguayn Alvaro Pereira sai pelitilanteessa kovan iskun päähänsä muttei suostunut tulemaan vaihtoon. Sääntömuutoksen ideana olisi siis mahdollistaa pelaajan korvaaminen väliaikaisesti vaihtopelaajalla niin, että loukkaantuneen pelaajan terveydentila voidaan tarkistaa. Äkkiseltään tämäkin kuulostaa ihan pätevältä ajatukselta.