PELITÄN PELEÄ!
1970! Melkein kymmenen vuotta ennen Pelle Miljoonaa! Juoksin kuin villi lapsi Haagan Ryytimaantien pusikoissa. Pele teki maaleja ja yhden melkein maalin. Hän nosti puolesta kenttää roikun yli tsekki molarin Ivo Viktorin. Kymmenen senttiä ohi.
Luulen, että samaa vibaa koki muuan Petri Tiili Haminassa. Hän halusi olla Haminan Pele. Mutta kaverit lisäsivät yhden ällän kutsumanimeen.
Futiksessa on ollut aina kapinaa. Muistan vuoden 1978 turnauksen kapinakisoina. Argentiinassa juntta johti maata, Johan Cruyiff boikotoi ja finaalissa Hollanti sai epäoikeudenmukaisesti takkiin. Siitä syttyi varmaan Pellekin.
Brasilia soluttautui sieluuni vuoden vanhana. Isä ( Turun Weikot 1949-50) kertoi pelaajista kuten Garrincha, Didi, Vava, Santos ja Pele. Ne olivat parasta iltasatua. Uni tuli, unissa rakkaus palloon.
Pian alkavissa kisoissa katseeni kohdistuvat keltaiseen paitaan. Se on aurinkoa. Ja futis on parhaimmillan, kun aurinko paistaa, tuulee vähän. Myrskystä en välitä, mutta pahalta tuntuu se ulvoava polemiikki, joka nykyisin arvokisojen ( laji kuin laji) alla pauhaa. Ihmisoikeuksia, työläisten alipalkkauksia, diktatuuria, asukkaiden häätöjä, ympäristön raiskaamista ja kaikkea sitä, jota vastaan meikäläisen arvomaailma sotii.
Kisat kisoina, ookoo? Televisiotuloja, sopupelejä, mainoksia ja yksinoikeudella kaikki tämä. Kaiholla muistelen peliä, joka nousi edellämainittujen seikkojen yläpuolelle. Siinä oli pelaamisen syvintä olemusta; Tuuletusta, riemun syntyä, leikkiä ja oivalluksia. Juoksin 1967 helsinkiläiseen elokuvateatterin Kit-Katin näytäntöön, jossa esiteltiin dokumenttia 1966 kisoista. Halusin nähdä Pelen melkein livenä.
Nyt on Messii, Neymaria, Ronaldoa ja vaikkapa se laiskanpulskea Rooney, joka on niin atikkia atikkia. Ja aina joku nousee sankariksi, kuten Jumalan käsi, Z, Gazza tahi Pele.
Pelitän siis Peleä, mutta tiedän totuudellisuuden, että hän ei enää kentällä kirmaa. Kuka uudeksi Peleksi, sillä en tahdo jäädä kultaisten muistojen vangiksi. Minulle sopii Rooney, tietystä syystä!
Ex-maajoukkuepelaaja Atik Ismail on suomalainen futislegenda ja kulttuuripersoona. Ismail toimii Kuopiossa Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettuna. Marraskuussa 2013 Ismail julkaisi kirjan Mestaruussarjan maestrot 1960–1989, jossa esitellään yli sata suomalaispelaajaa. Lisää Atikista voit lukea täältä ja täältä.