Altavastaajat
Myönnetään heti alkuun, että kannatan aina hyvää jalkapalloa. Mielestäni Saksan jalkapallomaajoukkue ansaitsisi kruunun sen kehityksen päätteeksi, joka on alkanut jo vuoden 2006 kotikisoista. Kauneinta ja viihdyttävintä jalkapalloa koko maailmassa. Siitä huolimatta jokaisessa ottelussa, jossa Saksa pelaa ennakkoon heikompaa joukkuetta vastaan, toivon altavastaajan voittoa. Vaikka vastustaja pelaisi täydellistä anti-jalkapalloa.
Kun Iran parkkeerasi bussinsa omalle rankkarialueelleen ja taisteli Argentiinaa vastaan 90 minuuttia lähinnä roiskien palloa pois omalta alueeltaan, oli se taistelu, jota ei voinut olla sympatiseeraamatta. Ja Iranin menettäessä selvän rangaistuspotkun toisella puoliskolla, oli pettymys ja lähes raivo ne tunteet, jotka kävivät omassa päässäni. Ja se pettymys, kun Lionel Messi ratkaisi ottelun yliajalla, ei sitä voi kuvailla.
Jokaisessa turnauksessa altavastaajien järjestämät yllätykset ovat lopulta ne turnauksen suola, joita jokainen jalkapallokannattaja toivoo näkevänsä. Joka kerta, kun yksi turnauksen ennakkosuosikeista konttaa jo alkulohkossa, on jalkapallo voittanut. Jalkapallo on voittanut, vaikka ennakkosuosikit olisikin pudotettu jatkopeleistä pelin rikkomisella ja ns. huonolla jalkapallolla. Jalkapallo on kuitenkin laji, jonka suola on siinä, että ennakkosuosikin tappiolle on suurin todennäköisyys kaikista urheilulajeista.
Ja kuinka hienoja hetkiä olemmekaan nähneet nimenomaan turnausten etukäteen heikoimpiin joukkueisiin kuuluvien joukkueiden toimesta. Ilman yllätyksiä emme olisi nähneet Roger Millan nousua yhdeksi MM-historian legendoista. Emme olisi koskaan nähneet Kreikan satumaista Euroopan mestaruutta tai viime kisojen Uruguayn riemukulkua välieriin. Esimerkkejä on lukemattomia.
Ja kuinka paljon tylsempi näiden kisojenkin raportointi olisikaan, mikäli Meksiko ei olisi satumaisesti nollannut Brasiliaa tai jos Espanja olisi marssinut suvereenisti 16 parhaan joukkoon. Kuinka paljon olisimme menettäneet, jos Ghana ei olisi yhdistänyt koko Afrikkaa kannustamaan maanosan ainoaa onnistujaa viime MM-kisoissa. Miten upeaa olikaan nähdä Etelä-Korea MM-välierässä 12 vuotta sitten.
Ja vaikka nämä yllättäjät ovat monesti valtioita, joille ei jalkapallon ulkopuolella toivo mitään hyvää, niin jalkapallokenttä on paikka, jossa ei-urheilulliset asiat voidaan siirtää sivuun. En ikinä toivo Iranin voittoa yhteiskuntajärjestelmien välisessä taistossa, en tahdo Pohjois-Korealle mitään hyvää, enkä toivo Yhdysvaltojen voittavan yhtään taistelua missään päin maailmaa. Jalkapallokentällä nämä maat ansaitsevat paljonkin hyviä asioita, sillä jalkapallo ei ole politiikkaa.
Jalkapallo on kaikkien konfliktien yläpuolella. Jalkapallo on niin suuri laji, että se on helppo valjastaa valtapoliittisten pelien nappulaksi. Jalkapallo on niin hieno laji, että se tulisi pitää näiden pelien yläpuolella. FIFA:n korruptoituneisuudesta huolimatta.
Yllätykset ovat jalkapallon hienoin piirre.
Joonas Korhonen on Itellan yt-neuvotteluissa työpaikkansa menettänyt ja heti niiden jälkeen uudelleenrekrytoitu postinkantaja. Vapaa-aikanaan Joonas on esiintynyt mm. Yle TV2:n Naurun tasapaino -komediakilpailussa ja voittanut Vuoden Stand up -tulokkaan tittelin vuonna 2013. Ainoa paikka, missä Joonas sanoo yhtään mitään, on Twitter.