Olen viime aikoina ollut tekemisissä yhden ihanan naisen kanssa, jota yhteiskunta on kohdellut epäinhimillisellä tavalla.
Muutama vuosi sitten kyseinen henkilö ei saanut maksettua vuokriaan ajallaan. Seurasi perintätoimia ja niiden jäljiltä korkoja, joista yksinhuoltaja ei enää pystynyt selviytymään. Kuitenkin alkuperäisen perittävän, eli vuokrat hän sai maksettua.
Lopulta tilanne johti häätöön ja asunnottomuuteen. Tässä tilanteessa kaupunki ei suinkaan tarjonnut apua asunnon löytämiseen, vaan otti lapsen huostaan ja naiselle tarjosi paikkaa asunnottomien yömajasta.
Naisella ei ole päihdeongelmaa ja hänellä on erittäin hyvä suhde lapseensa. Kyseessä on kaupungin vuokra-asunto, jossa nainen on asunut lapsensa kanssa lähes 10 vuotta. Ympäristö ja naapurit olivat tärkeä tuttu tukiverkko.
Tässä kohtaa mielestäni kaupungin sosiaalihuolto on täysin epäonnistunut ja tämä murheellinen tilanne olisi pitänyt voida välttää. Moninverroin kalliimpaa yhteiskunnalle on nyt lapsen paikka lastenkodissa, äidin oikeusapukulut, asunnottomien palvelukulut jne, kuin että alunperin 2 vuotta sitten olisi tuettu perhettä vuokranmaksussa.
Tässä tilanteessa voittaja on ainoastaan perintäyhtiön pohjaton kassa ja kyseisen yhtiön sijoittajat, yhteiskunta on maksaja ja äiti ja lapsi ovat uhreja.