Lehdissä on syksyn tullen ollut monia mielenkiintoisia ohjeita siitä, kuinka esimerkiksi sieniruokia valmistetaan.
Silti nuo ohjeet ansaitsevat pientä kritiikkiä. Usein reseptit ovat monimutkaisia ja vaativat melkoisen maustearsenaalin. Kenellähän mahtaa löytyä tuo purkkipino maustehyllystä? Vähempikin riittää.
Tattimuhennos
Periaatteessa on aika helppo tehdä maukasta ruokaa kantarelleista ja tateista, joita nyt itäisessä Suomessa ainakin riittää. Lieksassa tatteja kasvaa jo takapihoilla ja keskustaa halkovan Lieksajoen rantamillakin.
Tatit eivät paljon vaadi. Sama perusresepti sopii kantareilleikin. Pieni pesu, liotus ja pilkotut sienet pannulle. Sekaan voita, sipulia, suolaa ja pippuria maun mukaan. 10-15 minuutin paistaminen. Lopuksi loraus ruokakermaa (ei pakollista).
Ja uudet perunat, tietty!
Suolasieniä halveksitaan, aivan suotta. En ymmärrä pohjalaisena. Kangas-haapa- ja karvarouskut ovat perusruokaa, kaikilla metsämailla ja kankailla yleisiä. Rouskut säilyvät mainiosti 10 minuutin ryöppäyksen ja huuhtelun jälkeen suolasieninä ja suolan saa aina pois liottamalla, ennen valmistusta. Suola takaa säilyvyyden eikä kukaan järkipäinen syö purkista ennen liottamista!
Teeripaisti
Teeripaisti onnistuu sekin helposti, nythän on metsästysaikan ja lintua riittää. ”Kana kynitään”, pilkotaan ja paistetaan palat ensin, voissa tietty, mukana teeren (alle 1000 gr) koosta riippuen possupaistia sopivasti, vaikkapa 200 gr. Pippuria, suolaa, aikaa ja vaivaa. Puolen tunnin pannupaistamisen jälkeen, lintu muhimaan
uuniin ja kärsivällinen muutaman tunnin odotus miedolla lämpötilalla, ehkäpä 150-200 asteessa.
Teerivelli
Näin kirjoittaa Vanttauskosken sosiologi ja metsämies Vesa Puuronen:
”Teerivelli on linnusta tehty lihakeitto (vrt. kanakeitto). Se tehdään
yksinkertaisesti siten, että lintu leikellään palasiksi, halkaistaan, jalat ja siivet erikseen, jos sydän ja maksa on säästetty ne voidaan ottaa keittoon. Lihat luineen laitetaan melko väljään veteen ja riippuen linnun iästä (sen näkee koosta) keitetään noin tunti tai vähän enemmän melko hiljaisella tulella, siten että poreilee. Pitää muistaa kuoria vaahto pois kun lihat alkavat kiehua.
Sitten otetaan lihat luineen keitinvedestä, jossa ei tarvita muuta maustetta kuin suolaa, joka pitää lisätä keittämisen alussa, että imeytyy lihaan. Kypsyyden näkee siitä, että koipi- ja siipipaloista lihat irtoavat hyvin. Leikellään täkkälihat irti täkkäluista paloiksi ja ne sekä koipi / siipilihat luineen laitetaan takaisin keittoliemeen,
johon lisätään perunat ja keitetään niin pitkään että perunat ovat kypsät. Keittoon ei tosiaankaan tarvita muuta kuin linnun lihaa, perunoita, vettä ja suolaa. Kaikki muu on turhuutta ja eksytystä…”.
Ei liikaa mausteita
Professori Puuronen puhuu tuossa yllä täyttä asiaa. Miksiköhän lintua, esimerkiksi kunnon peruskanaa, maustamatonta, ei enää saa juuri mistään?
Miksi kansalainen ei saa valita, miten ja millä lintunsa maustaa? ”Broileri” on jo sananna yököttävä ja sopii lähinnä stubbilaiseen politiikantekemiseen!
Entä kaikilla mahdollisilla tavoilla käsitelty kala? Tuoretta käsittelemätöntä ja maustamatonta järvikalaa saa harvoin. Onneksi sentään kausiluontoisesti, ainakin Lieksassa.
Öisinajattelija