-Hei faija, mikä on sininen tulevaisuus?
-Mit… Ahaa… Olipa hyvä kysymys poikani. Mistä sinä sait sen mieleesi?
-No siitä tuli koulussa puhetta, kun yhdelle kaverille oli tullut joku tuntematon mies tarjoamaan sellaista.
-Jaahas. Kai kaverisi kuitenkin kieltäytyi? Tuo kuulostaa vakavalta.
-Joo, sen vanhemmat oli kyllä varoitelleet sellaisista tyypeistä asemien ja kauppakeskusten lähistöillä. Mutta mikä se siis on?
-Tämä on kyllä vähän vaikea asia aikuisellekin ymmärtää…
-Okei…
-…mutta ehkä minä yritän saada sen selitettyä.
-Siis onko tämä joku aikuisten juttu? Meille on biologian tunnilla kerrottu niistä.
-Ei siinä ole mitään lapsilta kiellettyä, varsinaisesti. Ei sellaista kuitenkaan toivo kenellekään.
-No kerro nyt sitten.
-Olet siis valmis? Poikani, muistatko sen Inkeri -tädin joka lähti usein innosta puhkuen lomamatkalle ja palasi sitten aina tosi rentoutuneena takaisin?
-Joo. Se Inkeri oli aina tosi, tosi innoissaan, eikä malttanut nukkua viikkokausiin ennen lomaa. En ole muuten nähnyt häntä pitkään aikaan.
-Niin… Mutta tiesithän, että Inkeri ei mennyt oikeasti lomalle, vaan mielisairaalaan?
-Aijaa.
-Joo, Inkerillä on sellainen sairaus jossa alkaa helposti kuvitella asioita, eikä sitten malta tehdä muuta ja kun kuvittelee aikansa yötä päivää, niin sitten ne kuvitelmat muuttuvat omassa mielessä todeksi.
-Siis niin kuin vaikka että minä ajattelisin, että minulla olisi maailman suurimmat voimat ja sitten alkaisin uskoa niin?
-Juuri niin.
-Mutta eikö kaikki lapset tee sitä?
-No kyllä, mutta se on vähän eri asia. Se sininen tulevaisuus on kuitenkin aika samanlainen juttu.
-Siis onko se joku sairaus?
-Öööhh… Vastaatko äkkiä puhelimeen kun se on siinä sinun lähellä.
-Okei… Moi… Joo… Se on sinulle faija. Äiti soittaa.
-Ahaa, kiitos. Sinun pitäisi varmaan mennä tekemään läksyjä. Laita ovi kiinni, niin saat olla rauhassa!
……
-Moi kulta! Mitä kuuluu?
-No nyt se Pekka kysyi sen kysymyksen, mistä vähän aikaa sitten puhuttiin!
-Voi ei! Kuinka siinä kävi?
-Menin ihan paniikkiin! En vaan pystynyt kertomaan kaikkea, vaikka silloin sanoin, ettei maailmaa pidä kaunistella. En kulta pystynyt kertomaan omalle pojalleni totuutta tästä maasta!
-Voi sinua…
-Yritin vähätellä asiaa minkä pystyin, mutta sitten siitä tuli mielisairaus, joka vaivaa myös siskoasi, vaikka se vaan matkustelee paljon…
-Hei, minä uskon, että teit parhaasi! En halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut, jos minä olisi joutunut vastaajan paikalle.
-Menin tosiaan aivan lukkoon…
-Voi että… Kuules, olen ihan kohta kotona ja mitäs jos nyt vaan kerrotaan Pekalle totuus? Yhdessä. Hän on jo sen ikäinen, että kuulee siitä pian kavereiltaankin.
-Oijoi sentään… Luuletko, että meidän pitäisi soittaa opettajalle, että katsoo muutaman päivän ajan pojan perään? Tämä tulee olemaan aikamoinen isku Pekan demokratiakäsitykselle. Hän on nyt hyvin herkässä iässä.
-Katsotaan ensin kuinka Pekka suhtautuu asiaan ja mietitään sitten lisää. Hänellä on jo sen verran kokoomustaustaisia kavereita, ettei se varmaan tule yllätyksenä, että kaikki ihmiset eivät haluakaan toisilleen hyvää.
-Okei. Mutta ei kerrota, että se yksi on matkustellut melkein miljoonalla eurolla tapaamassa maailman diktaattoreita, eikä kukaan tiedä mitä se on siellä puhunut…Minua hävettää niin, että olemme antaneet tämän tapahtua…
-Kulta?
-Niin?
-Ajattelin, että…
-Niin mitä?
-Aloin kuitenkin miettiä, että mitä tässä voi sanoa.
-Mitä?
-Että jos me avataan tämä asia, niin sitten meidän pitää kertoa myös Juha Sipilästä.
-Voi, voi sentään…
-Niin. Oikeastaan Inkeri ei ole koskaan ollut erityisen tasapainoinen.