Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonen ihmetteli Twitterissä SDP:n huonoa menestystä Alma -median teettämässä puoluekannatusgallupissa. Toimittaja kertoi hallitusvastuun kalvavan yleensä etenkin pääministeripuoluetta, mutta totesi tällä kertaa kannatuksen romahtavan ennen kuin edes hallitusneuvottelut on saatu päätökseen. Ilmeisesti Parkkoselta on jäänyt vaalien jälkeiset lehdet lukematta. Varsinkin hänen oma työnantajansa on kunnostautunut vallan vahtikoirana usean toimittajan rintamalla.
Raivolla SDP:n kimppuun käyneet iltapäivälehtien politiikan toimittajat olisivat toimissaan hitusen uskottavampia, ellei taustalla olisi neljää vuotta henkistä velttoutta ja hallitukselle myötäsukaista uutisointia. Nyt turmeltuneiden erikoistoimittajien kiukku vaikuttaa lähinnä suuttumukselta siitä, että roomalaisten orgioiden fonduejuustokylvyt ulottuvat jatkossa enää vain napaan asti. Saatanan demarit pilaavat aina lupaavalta näyttävän rappion!
Kuva: Sira Moksi
Suomalainen journalismi on myllerryksessä. Amerikkalaiset jakolinjat konservatiivien ja liberaalien toimittajien välillä ovat saapuneet toden teolla myös Suomeen. Viimeisimpänä osoituksena tästä on ilmastonmuutokseen välinpitämättömästi suhtautuvien setätoimittajien avoin esiinmarssi. Kaikkien maailman tieteilijöiden lausunnot ovat paperia, kun toimittaja kertoo, kuinka asiat todella ovat. Kyyniset narahdukset ilmastonmuutokseen vakavasti suhtautuvien nuorten motiiveista ja diagnooseista viimeistelevät häpeällisen keitoksen; journalismin etiikka on nykyään jotain, johon mummot säilöivät ennen vanhaan kurkkuja.
Kansan Uutisten toimituspäällikkö Kai Hirvasnoro tiivisti ansiokkaasti suurten uutismedioiden roolin hallitusneuvottelujen uutisoinnissa. Hänen mukaansa sitoutumattomien tiedotusvälineiden toimittajat valitsivat puolensa niin puolueellisesti, ettei puolueellisessa ikinä kehtaisi tehdä niin. Näyttääkin siltä, että edes puoluelehden puolueuskollisuus ei vedä vertoja iltapäivälehtien erikoistoimittajien fanaattisuudelle.
Pieni ihminen on kadonnut uusien tuulien myötä kaupallisten medioiden aihepiireistä. Kaukana on ajat, jolloin Karpolla oli asiaa ja kurmootettuja kansalaisia hellittiin mainostelevision maksamilla poropaisteilla. Ihmisoikeuksista ei juurikaan pukahdeta, paitsi muodikkainen hyväntekeväisyystapahtumien yhteydessä. Nykyään Huomenta Suomessa kokoontuu Markkinaraati ja Iltalehdessä Mika Koskinen kannustaa hallitusta aina vain rajumpiin leikkauksiin. Vanhusten ja muiden raskautettujen asiat kiinnostavat juuri niin kauan, kun niillä on kaupallista arvoa. Jos asioita aletaan laittaa kuntoon ja siihen joudutaan kohdentamaan julkista rahaa, esiin pongahtavat sormet ojossa toimittajia hyppykeppeinään käyttävät Aki Kangasharju ja Matti Apunen.
Katson nyt kristallipalloon ja ennustan seuraavaa: Tulevan vuoden aikana suuren mediatalon korkean profiilin toimittaja ottaa kielteisen kannan aborttioikeuteen. Jos perussuomalaisten gallupkannatus jatkaa nousuaan, nähdään vielä Ivan Puopolon kohtausmaista hyppyäkin näyttävämpiä loikkia äärioikeistolaisten kelkkaan. Koko kansan, mutta myös toimittajakunnan kahtiajako tulee syvenemään. Epäilenpä, että avoin Venäjän ja Putinin ihailu losahtaa myös valtavirtaan. Fasistista puoluetta johtava Mestari siellä jo kylpeekin, iloinen puna poskillaan.