Suomen kansa heräsi viimein taistoon lastensa puolesta! Hallituksen leikkaukset lapsiperheiden etuuksiin, subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen ja satojen miljoonien eurojen lypsäminen eri koulutusasteilta vientiyritysten osinkoihin eivät vielä saaneet tiikeri-isää ja leijonaemoa karjahtamaan. Mutta sitten tuli yksi saamelainen, joka otti niskalenkin mielikuvitusintiaanista ja talutti tämän nettiosoitteesta toiseen. ”Nyt on menty liian pitkälle!”, kuohahti kansa lastensa puolesta. Yhtäkkiä takarivin puhumaton basisti muuttui kansan ja lasten rakastamaksi suosikkihahmoksi, jonka menettäminen uhkaa kokonaisen sukupolven mielenterveyttä. Taistelkaa, oi vanhemmat! Lastenne tulevaisuus riippuu nyt vain ja ainoastaan tästä asiasta! Herra Heinämäen pitää saatana päästä takaisin Yle Areenaan, hinnalla millä hyvänsä!
Perussuomalaisten Mika Niikko heräsi myös. Jälleen. Hän huolestui Herra Hakkaraisen latotanssiorkesterin kohtalosta suistua hyljeksityksi seksirikolliseksi. Niikko kuuluu puolueeseen, joka on jo vuosia vaatinut seksirikollisten tuomioiden koventamista, mutta sitten tuli taas ihan tavallinen suomalainen Teuvo, joka niskalenkissä pidellen pakkosuuteli naista, humalaisen sahurin itsevarmuudella, paljastaen samalla perussuomalaisen politiikan onttouden. Perussuomalaisessa arvomaailmassa kaikki on jo anteeksi annettu, sillä Teuvo on ihan tavallinen valkoinen Teuvo, joka humalassa pakkosuutelee jokaista vastaantulijaa. Jos suutelija olisi ihan tavallinen Mohammed, tämä saisi tuntea perussuomalaisen kansantuomioistuimen kynsissä mm. seuraavaa: Lyöntejä hangolla ja talikolla, kuohinnan, ihon kuorinnan ja ainakin perusmuotoisen lynkkauksen. Mutta, koska Teuvo Hakkarainen on valkoinen, tavallinen mies, katumusharjoitukset ja seuraavaan ryyppyputkeen ulottuvat käynnit ammattiauttajalla riittävät Mika Niikon mukaan rangaistukseksi Hakkaraisen epäilystä seksuaalisesta ahdistelusta.
Timo Soinia ja sinisiä ei sen sijaan herätä enää mikään. Nämä hypoksiasta kärsivät politiikan irtolaiset vaivautuivat vappuna torille huutokauppaamaan itseään, mutta ostajia ei tilaisuudessa näkynyt. Katteettoman omakehun lisäksi toimittajista koostunut yleisö sai kuulla apokalyptisia näkemyksiä sosialismista, joka onkin nykyihmisen varteenotettavin uhka II. tyypin diabeteksen jälkeen. Joku sanoi tuntevansa jo hitusen sääliä sateessa seisovaa Sampo Terhoa kohtaan, mutta ei hyvät ihmiset, Sampoa ei pakota sateeseen mikään muu kuin epätoivoinen roikkuminen ministerisalkun kahvassa. Jos ylimääräistä sympatiaa löytyy, se kannattaa osoittaa hallituspolitiikan uhreille, joista osa on tosin jo tapettu turvalliseksi todetuissa Lähi-idän maissa.
Pääministeri Juha Sipilä taas havahtui viime viikolla siihen, että kaikki saattaa mennä päin honkia. Siksi pääministeri alkoi kysellä oppositiopuolueilta, josko näillä olisi halua tehdä vastuullista hallituspolitiikkaa, koska hallitus ei kykene siihen itse. Tirehtööri Sipilä lähestyi länsirannikon alkuperäiskansoja taikomalla tulta sieraimistaan ja esittelemällä hämmästyneelle yleisölle aasialaisia muovikoruja. Ajan hermolla elävä kansa nokitti kuitenkin ihan oikealla superhypermegahelikopterilla, joka osaa muiden toimintojensa ohella leikata RKP:n puheenjohtajan nurmikon ja kaivaa urakkatahdilla hautoja sote-uudistuksen jälkeen joukoittain kuoleville mummoille. Nyt molemmat osapuolet miettivät, kuinka kauppa saataisiin naamioitua vastuulliseksi politiikanteoksi. Tai että onko sillä edes mitään väliä. Kansa on tyytyväinen, kunhan Heinämäki saa soittaa taas.