Sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth hahmotteli eilen kolumnissaan tulevaisuuden sosiaalipolitiikkaa, virkistäen lukijaa raikkailla ajatuksilla suoraan 1930 -luvulta. Kokeneena kirjoittajana Ehrnrooth ei käytä palstatilaa maisemakuvauksiin, vaan menee heti suoraan asiaan. Hyvinvointivaltion loppua kuuluttanut Ehrnrooth antaa kirjoituksensa alkupuolella sisältövaroituksen herkimmille lukijoille: ”Erilaisten sosiaalitukien ja palvelujen varassa elävien suomalaisten on syytä tiedostaa, että pian kaikki menee uusiksi.”
Ja kaikki on tosiaan menossa uusiksi, jos katsoo luottamuskakkaroita, hallituksen politiikkaa ja maan yleistä ilmapiiriä. Kirjoituksessaan Jari Ehrnrooth kutsuu osaa kansalaisista vapaamatkustajiksi, mutta tarkoittanee tällä jotakin muuta, kuin esim. valtionyhtiöltä lainatuilla rahoilla valtionyhtiön ostanutta ja hyvällä voitolla myynyttä, vaurasta pääministeriämme. Jari Ehrnroothin ja oikeistolaisen eliitin silmissä vapaamatkustaja on päivittäin kännissä lojuva aikamiespoika ja tukien vuoksi lapsia tehtaileva yh-äiti. Miljoonia puijaava silinterihattuinen monopolihahmo on sen sijaan yhteiskunnan tukipylväs ja talousnero, jonka kapean maailmankuvan varaan voidaan laskea meidän kaikkien kohtalot.
Jari Ehrnrooth hivuttautuu syyllistävällä ja ideologisella kirjoituksellaan yhä lähemmäs äärioikeistoa, jonka maailmassa ei ole vajaakuntoisia tai huono-onnisia ihmisiä. Kaikki tietävät mitä heille tehtiin 1930-40 lukujen Saksassa. Huono-osaisuuden aatteellinen kieltäminen, terveyden ihannointi sekä kulttuurin korkeamman eettisen tason tavoittelu lähentelee kolmannen valtakunnan puffaamista, (tai kuten joku huomautti, neuvostoihannetta) ja me tiedämme kyllä miltä se tulee näyttämään, sillä maailma on kokenut sen jo kerran. Tällaisessa tulevaisuudessa mittaillaan kalloja ja heitetään epäkelpoja ihmisiä roskikseen, kunhan heistä on ensin irrotettu kaikki viennin ja talouskasvun kannalta relevantit osat.
Mikä tekee varsinkin kohtuullisesti pärjänneistä ja hyvinvointivaltion kaikista eduista nauttineista keski-ikäisistä miehistä näin kovia? Jari Ehrnrooth ei ole ajatustensa kanssa yksin. Vaikka he ovat saaneet kaiken, on jotain selvästi jäänyt puuttumaan. He ovat kasvaneet ja rakentaneet uraansa YYA-Suomen pumpulissa. He kiroavat edelleen Neuvostoliittoa, vaikka se kaatui jo liki 30 vuotta sitten. He ovat saaneet elää poikkeuksellista rauhan aikaa; kaikki heidän ympärillään on ollut vakaata ja ennustettavaa. Heidän mielestään suomettunut Suomi ja varsinkin -70-80 lukujen sosiaalidemokratia tasapäistivät, eivätkä palkinneet riittävästi, vaikka ainakin minun lapsuuteni maisemissa apteekkarit, tehdaspatruunat, lääkärit ja putkiyrittäjät ajoivat silloinkin saksalaisilla laatuautoilla ja asuttivat pitäjän komeimpia taloja. Porvarin lapsilla oli tuolloinkin parhaat sukset ja luistimet, sekä päällään merkkivaatteet. Eniten puutetta nykyään valittavat kokoomusyrittäjät eivät enää muista, että Suomi on aina ollut luokkayhteiskunta, myös silloin kun niiden erot ovat olleet pienimmillään.
Useat oikeistolaiset ja noin itseni ikäiset, tai hieman vanhemmat miehet tarvitsisivat selvästi ammattiapua Neuvostoliiton heille aiheuttamiin traumoihin. Heidän muistoissaan naapurin sosialismi maalasi kaiken mustaksi, kun kaikki muut palaavat mietteissään aikaan jolloin kesät olivat kesiä, eikä tarvinnut pelätä punkkeja. Paatuneimmatkin kommunistit ovat jo lopettaneet Neuvostoliitosta jankkaamisen, myös humalassa, mutta oikeistolainen, keski-ikäinen mies, joka on muurannut keskivartalonsa kivijalan hyvinvointivaltion makeimmilla hedelmillä, haluaa romuttaa kaiken. Nämä miehet sanovat, että heillä on ideologia ja he laittavat maatamme kuntoon, mutta se on vain osa uutta ja muodikasta, sanallista häiveteknologiaa: Kyse on puhtaasta itsekkyydestä ja ahneudesta. Oikeistolainen keski-ikäinen mies haluaa saada enemmän, koska se on otettavissa, ei siksi että hän tarvitsisi sitä. Kun olemme jo kuulleet, että empatia voi olla jopa vaarallista, enää ei tarvitse siekailla mitään.
Kolumnillaan Jari Ehrnrooth sanoitti oikeistolaisen miehen ajatukset: Kyse on sosialismista, vihasta ja inhosta. Meidän, jotka emme kulje foliohattu päässä paasaamassa Marxista, on pidettävä huolta, että ahneus ja viha eivät pääse voitolle. Koska oikeistolainen, keski-ikäinen mies on kyvytön katsomaan asioita objektiivisesti, meidän ei pidä päästää heitä päättämään ihmisten elämistä. Koska oikeistolainen, keski-ikäinen mies ei pysty ajamaan kuin omaa etuaan, yhteisön on otettava ohjat. Jari Ehrnrooth,Juha Sipilä, tai kukaan muukaan, ei yksin päätä maamme suuntaa, ellemme anna hänen tehdä niin: Vastoin paskapuheita, hyvinvointivaltio on edelleen relevantti ja eduksi meille kaikille.
Kuva: Jälleen FB:ssa kuviensa vuoksi bannatun Sira Moksin tuotantoa.