Kyllä on helppoa olla perussuomalainen. Ei tarvitse kehitellä monimutkaisia kaavioita tai perehtyä kaiken maailman taustatietoihin. Mitä näitä nyt on, soteja ja makuja; pääasia on, että on saatu kokoomuslaisetkin käyttämään matua. Perussuomalaisuus on niin helppoa, että työmies Putkosen laiska viittaus räjähtäviin lepakoihin meni puolueen silmissä hirvittäväksi ylisuorittamiseksi. Kaukana ovat ne ajat, kun puoluetta johtava Mestari Halla-aho kykeni näyttäviin ajatussuoritteisiin. Nykyään riittää, että osoitetaan veltolla huulenheitolla ulkomaalaista ja sitten käännetään kylkeä brysseliläisellä uuninpankolla.
Mestarin mainitsema, perussuomalaisten puoluetoimistolla hääräävä poliittinen suunnittelija, Riikka Purra on myös huomannut, että hullu paljon töitä tekee. Amerikkalaisissa tv -sarjoissa poliittiset suunnittelijat, eli spin doctorit, elävät säntillisesti kahvilla ja amfetamiinilla kehitellessään ympärivuorokautisesti poliittisia juoniaan. Monimutkaiset manööverit vastustajan kaatamiseksi herättävät kunnioitusta. Sitten perussuomalaisten spin doctor menee twitteriin ja näyttää kuinka hommat hoidetaan. Että kun sanotaan jotain suomalaisuudesta ja siitä kun mitään ei saa sanoa, niin se riittää. Kun on saatu aikaan päivittäinen kannattajien usuttaminen ulkomaalaisten kimppuun, voi lyödä kaikkensa antaneena rukkaset naulaan. On se vaan niin helppoa olla perussuomalainen.
Rasismi on yksinkertaista. Siksi se vetää puoleensa yksinkertaisia ihmisiä ja heistä hyötyjiä. Timo Soini on korjannut suurimman hyödyn näiden yksinkertaisten sielujen tuottamasta arvosta. Kun Soinin ja perussuomalaisten tiet erosivat, välirikko toi entistä selvemmin näkyviin kummankin osapuolen vastenmielisimmät piirteet. Timo Soinista on kehittynyt iso lapsi, joka käyttäytyy kuin Suomi ja suomalaiset olisivat hänelle jotain velkaa. Perussuomalaiset taas eivät enää yritäkään olla jotain muuta kuin rasistinen yhden asian puolue. Timo Soinin ja perustamansa puolueen ripustautuminen toisiinsa sai kummatkin edes teeskentelemään olevansa jotain parempaa, mutta kun kaikki oli myyty, jäljelle jäi vain kansallinen sisäilmaongelma.
Osaako joku sanoa, millaista on ollut perussuomalaisten oppositiopolitiikka? Teuvo Hakkaraisen reuhaamista lukuunottamatta perussuomalaisia näkyy lähinnä sosiaalisessa mediassa ja vain silloin kun on kyse sovinismista tai ulkomaalaisvihasta. Laura Huhtasaaren ympärille presidentinvaalien aikaan kehittynyt pieni hype on laantunut sanoman yksipuolisuuden ja sen vähänkin sanottavan kopioimisen vuoksi väkisinnauramiseksi. Huhtasaaren liepeillä pyörii sosiaalisessa mediassa joukko netin sakeimpia ”vaikuttajia”, joista osa käyttää Helsingin poliisin putkapalveluja lähes viikoittain. Huhtasaaren tilanteesta kertoo paljon se, että jopa näiden yhden miehen mielenosoitusten tuki kelpaa näyttävästi ihmiselle, josta piti suurella touhotuksella tulla presidentti.
Jotta totuus ei unohtuisi, niin kannattaa muistaa, että vielä vuosi sitten persut istuivat hallituksessa. Puolueessa, jossa saa kuulemma ajatella ja sanoa, äänestettiin Timo Soinin ohjeiden mukaan. Nykyiset perussuomalaiset, Laura Huhtasaaresta Juho Eerolaan ja Teuvo Hakkaraiseen, osallistuivat yhteisiin talkoisiin leikkaamalla muun muassa:
-lapsilta
-päiväkoti-ikäisiltä
-koululaisilta
-opiskelijoilta
-julkisen sektorin työntekijöiltä
-työttömiltä
-sairailta
-eläkeläisiltä
Muun hallituksen vanavedessä perussuomalaiset myönsivät lisää tukia, rahaa ja verohelpotuksia yrityksille sekä suurituloisille. Kun perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on sitä mieltä, että sosiaaliturva on luksusta, uskaltaa tästä vetää sen johtopäätöksen, että perussuomalaisia ei kiinnosta suomalaisten asiat. Heille on tärkeintä pitää yksinkertaiset sielut kiireisinä ulkomaalaisvihan muodossa.
Että on se vaan helppoa olla perussuomalainen. Ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, eikä miellyttää kannattajia poliittisilla suunnitelmilla. Tällaisen järjestön Timo Soini tähän maahan loi ja jätti jälkeensä. Nyt Soini odottaa elämänmittaisesta karhunpalveluksestaan palkintoa. Suurlähettilään pestiä janoavalle ulkoministerille olisikin tiedossa yksi turvalliseksi määritelty maa, josta puuttuu vielä Suomen vakinainen lähettiläs. Jos maailmassa on jäljellä vielä yhtään huumorintajua, olkoon Timo Soinin tuleva asemapaikka ja eläkevirka Bagdadissa.