Kuluneella viikolla yhdysvaltalainen tuomioistuin linjasi, että presidentti Donald Trumpilla ei ole perustuslaillista oikeutta blokata muita käyttäjiä Twitterissä. Ahkerana somettajana tunnetun presidentin katsottiin olevan viestijänä viranomaiseen verrattava taho, jolloin jokaisella tulee olla mahdollisuus nähdä ja myös reagoida hänen viestintäänsä. Vielä ei ole tiedossa, aikooko Trump ja hänen hallintonsa noudattaa oikeuden linjausta, mutta 52 miljoonan twitter -seuraajan joukossa muutaman blokkauksen purkaminen ei varmaankaan muuta Trumpin uutisvirtaa mitenkään. Tätä kirjoittaessa viimeisimpään Trumpin tekemään päivitykseen on tullut muutamassa tunnissa jo yli 19 000 tyylilajeiltaan vaihtelevaa kommenttia; on lienee selvää, että kukaan ei ehdi lukea kaikkia Trumpin saamia kommentteja, vaan blokkaaminen on poliittinen kannanotto. Presidentin blokkaamaksi onkin joutunut kirjava joukko häneen kriittisesti suhtautuvia politiikan ja kulttuurielämän vaikuttajia.
Kenenkään ei tarvitse sietää uhkailua, häiriköintiä ja alatyylistä vittuilua. Toisaalta kenenkään ei ole pakko olla somessa. Kun poliittinen vaikuttaja päättää osallistua sosiaaliseen mediaan ja käyttää sitä omien näkemystensä esille tuomiseen, hän altistuu väkisinkin myös kritiikille, joka ei aina ole lähtöisin Kuolleiden runoilijoiden seurasta. Sosiaalinen media houkuttaa jokaista, joka haluaa saada äänensä helposti laajankin yleisön kuultavaksi, mutta vuorovaikutteisuutensa vuoksi sitä ei voi verrata linnan parvekkeelta luettuihin julistuksiin tai tv -puheisiin. Somessa alaston keisari nähdään alastomana ja palaute annetaan siniverisellekin välittömästi. Elämme huikaisevia aikoja: Vielä jokin aika sitten Amerikan presidentti oli myyttinen hahmo uutisissa, nyt kuka tahansa äänekoskelainen voi käydä kirjoittamassa f-sanan tämän someseinälle.
Olen saanut välillä palautetta somen käytöstäni. Näin jossain, olisiko ollut hommafoorumilla, itseäni kuvatun rasismin vastaisen ryhmän ylifasistiksi. Saatan olla joskus ilkeä, taistelunhaluinen ja rasittava jankkaaja. Toisaalta, sorrun alatyyliin melko harvoin, uhkailua tai halventavaa nimittelyä en harrasta koskaan. Minulla on muutama asia, joita puolustan sosiaalisen median info-sodissa henkeen ja vereen, muuten lyön usein aivan läskiksi. Nostan oheen kolme twiittiäni, joiden kohteena on vallankäyttäjänä Trumpiin Suomen oloissa verrattava pääministeri Sipilä. Twiitit kuvaavat hyvin yleistä linjaani keskusteluissa; ne ovat sekoitus yhteiskuntakritiikkiä ja ehkä hieman hedelmätöntäkin vittuilua. Silti, paljon pahempaakin olen netistä lukenut.
Twiitti nro 1. Okei, en ole varma, onko identiteettihäiriön tai jakomielitaudin epäily halventavaa nimittelyä, mutta näin se nyt vaan meni.
Twiitti nro 2.
Twiitti nro 3. Hyvä on, kyseinen heitto oli turha, eikä se muuttanut maailmaa. Mutta se johti tähän:
Oheiset 3 twiittiä ovat ainoat, joissa Juha Sipilän ja minun tiet ovat kohdanneet. Toki olen roiminut pääministeriä blogeissani oikein olan takaa, mutta oletan ettei kiireinen pääministeri ole ehtinyt tutustumaan tuntemattoman bloggarin tuotantoon. Sanokaa mitä sanotte, eikä minun näkemykseni ole tietenkään objektiivinen, mutta väitän joutuneeni pääministerin blokkaamaksi aika heppoisin perustein. Ja koska en koe olevani politiikan tai kulttuurin vaikuttaja, pääministerin blokkaaminen näyttää lähinnä siltä, kuin potkaistaisiin keväinen koiranpaska pusikkoon näkymää rumentamasta.
En tiedä, mitä laki sanoo viranomaisten ja johtavien poliitikkojen viestinnästä Suomessa. Olen elänyt jo kohta puoli vuotta pääministerin blokkaamana, eikä se ole huonontanut elämääni millään tavalla. Enkä koe, että olisin voinut toimia mitenkään toisin; pääministerin ja keskustan twiittaamat ilmiselvät valheet on tuomittava. Paha ei muutu hyväksi sillä, että pääministeri sanoo niin. Jos keisarilla ei ole vaatteita, narrin tehtävä on sanoa se. Epäilen kuitenkin, että jossain vaiheessa myös Suomen oikeuslaitos joutuu ottamaan kantaa johtavien poliitikkojen ja virkamiesten some-viestintään. Taviksen oikeus häiritsevien kanssaeläjien blokkaamiseen on kiistämätön, mutta kun kyse on pääministeristä, asia ei ole enää niin yksinkertainen.